Lappeenrannan varuskuntahistoria

84 Komppanioiden teoreettinen koko oli 200 miestä, mutta Lappeenrannassa kuten muuallakaan tämä ei yleensä pitänyt paikkaansa, vaan joukko-osastot olivat vajaita. Esimerkiksi ensimmäisessä komppaniassa oli vuonna 1796 vain 26 sotilasta, toisessa komppaniassa 23, kolmannessa 30 ja neljännessä 31. Ammattimiesten komppaniassa eli viidennessä komppaniassa oli 30 miestä, samoin invalidikomppaniassa ja pataljoonaan muista yksiköistä siirrettyjen sotilaiden osastossa. Keski-iältään komppanioista vain ensimmäinen oli alle kolmenkymmenen (29), pääosa muista oli puolivälissä neljääkymmentä. Invalidikomppania oli ymmärrettävästi keski-iältään vanhin eli 50 vuotta. Invalidikomppanioiden kuuluminen varuskuntaan venäläisellä kaudella johtui armeijan puutteellisesta eläkejärjestelmästä. Palvelusaika armeijassa oli 25 vuotta, mutta esimerkiksi vielä vuonna 1812 venäläisten sotilaiden mainittiin palvelevan armeijassa niin pitkään kuin oli mahdollista. Pietari Suuren aikana vanhat tai invalidisoituneet sotilaat lähetettiin luostareihin. Tämä käytäntö jatkui aina 1760-luvulle saakka. Katariina II:n kaudelta lähtien kuitenkin nuorimpia ja terveimpiä veteraaneja lähetettiin varuskuntapalvelukseen, invalidikomppanioihin tai matalapalkkaisiin siviilitöihin. Vuonna 1811 perustettiin lisäksi joitakin invalidikoteja pahoin vammautuneille. Varuskunnissa veteraanit saivat vain puolta palkkaa, mutta välttyivät kuitenkin joutumasta maantielle ja hankkimasta leipänsä kerjäämällä. Varuskuntapalvelusta suoritettiin siten niin pitkään kuin pystyttiin, minkä jälkeen veteraanit siirrettiin luostareihin. Täysin palvelleilla veteraaneilla oli tosin mahdollisuus siirtyä esimerkiksi sukulaistensa tai jonkun suosijan huostaan, jonka tuli vastata sotilaan toimeentulosta kuolemaan asti. Ammattimiesten komppaniaa johti luutnantti Vasilei Fedorov. Lisäksi siihen kuului musiikkikapteeni, kolme kersanttia, viisi korpraalia, piiskuri ja 30 alokasta. Erikseen toimivat vielä pioneerit, jotka Lappeenrannassa koostuivat kersantista ja kolmesta miinoittajasta. Lappeenrannassa oli vuonna 1796 myös tykistökomennuskunta ja insinöörikomennuskunta. Linnoituksen tykistökomennuskuntaa johti vuonna 1796 kapteeni Jakob Koptev ja siinä oli kaksi muutakin kapteenia. Kersantteja oli neljä, korpraaleita kolme ja lisäksi yksi varikonhoitaja sekä yhdeksän mestaria – lähinnä seppiä. Tykistökomppaniassakin oli piiskuri ja tämän lisäksi ajuri. Upseereilla oli kaksi sotilaspalvelijaa ja kapteeni Koptevilla peräti kuusi maaorjaa. Tykistökomppanian sotilaat jakautuivat kahteen luokkaan. Pommittajia oli 16 miestä, Ranta on laskenut näiden kokeneiden sotilaiden keski-iäksi 51 vuotta. Tykkimiehiä oli enemmän kuin pommittajia, 41 miestä. Nämä olivat keski-iältään hiukan kolmenkymmenen päälle. Insinöörikomennuskunta oli linnoitustöiden hiljennettyä 1790-luvun jälkipuoliskolla sangen pieni. Vuonna 1796 komennuskuntaa johti vänrikki Feodor Babanin. Lappeenrantaan sijoitettuihin joukkoihin kuuluivat myös lähes kolmanneksen varuskunnasta käsittävät laivaston miehet. Nämä olivat ennen Kustaan sotaa perustetun Saimaan laivaston merisotilaita. Vuonna 1796 laivastoa johti luutnantti Michaila Borisov, joka seuraavana vuonna yleni kapteeniluutnantiksi. Hänen apunaan oli kaksi muuta luutnanttia. Perämiehiä oli kaksi ja heillä yksi kisälli; aliperämiehiä ja pursimiehiä oli molempia neljä. Laivastoon kuului lisäksi lääkäri oppilaineen, vahteja, majoittajia ja kirvesmiehiä. Matruuseja oli 129. Laivaston tulivoimasta vastasi kapteenin ja viiden korpraalin johtama tykistöosasto. Yksikössä ei vuonna 1796 ollut lainkaan tykkimiehiä, vaan pelkästään pommittajia. Näiden lukumäärä oli 48. Saimaan laivaston johdossa toimivat seuraavat upseerit: 1788–1795 kenraalimajuri Herman 1795–1797 kapteeniluutnantti Michaila Borisov 1797–1798 kapteeni Bogdan Tsertikov 1799–1800 kapteeniluutnantti Posketsin 1800–1803 kapteeniluutnantti Karpov 1803–1809 kapteeni Michaila Rode 1809–1810 kapteeniluutnantti Nikolai Samardin Kenraalimajuri Hermanin oleskelusta ja toiminnasta Lappeenrannassa ei ole säilynyt tietoja. Lienee mahdollista, Hermanin korkean sotilasarvon ja toisaalta vielä ennen 1790-lukua sangen vaatimattoman laivaston huomioon ottaen, että Herman olisi saattanut johtaa, ainakin Kustaan sodan jälkeen, Saimaan laivastoa hieman kauempaa ja Lappeenrannassa matruuseja olisi komentanut alempiarvoinen upseeri. Varmoja päätelmiä on kuitenkin vaikea tehdä puutteellisen lähdeaineiston takia. Enemmän tietoja laivastosta saadaan vasta sen toisen komentajan kaudelta 1790-luvun

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=