Lappeenrannan varuskuntahistoria

87 8 LAPPEENRANTA – VENÄLÄINEN VARUSKUNTAKAUPUNKI 8.1 Tilanne pikkuvihan jälkeen Lappeenrannan linnoitusta kuvaava karttamateriaali on pikkuvihan jälkeiseltä ajalta kovin puutteellista. Ajalta ei ole säilynyt varsinaisia asemakaavakarttoja. On kuitenkin säilynyt tieto siitä, että vuonna 1758 kaupungille saatiin uusi asemakaava. Kaupungin asemakaavasta ja kaupunkirakenteesta voidaan kuitenkin tehdä joitakin päätelmiä tutkimalla lähinnä linnoituksen sotilaallista merkitystä kuvaaviin selostuksiin liittyviä karttapiirustuksia. Vain yhdessä kartassa Lappeenrantaa kuvataan heti Lappeenrannan taistelun jälkeen. Kartta esiintyy venäläisen insinöörijoukkojen upseerin P. Laskovskin linnoitusjoukkojen historiaa valottavassa teoksessa “Materialy dlja istorii inzenergono iskusstvo v Rossii” vuodelta 1865. Kartta on piirretty teokseen puhtaaksi, ja kaupungin kuvaamisen sijasta se keskittyy pääasiassa linnoituslaitteiden kuvaamiseen. Kartta kuvaa siinä olevan tekstin mukaan linnoitusta vuonna 1742 – siis sellaisena kuin venäläiset sen saivat haltuunsa Lappeenrannan taistelun jälkeen. Laskovskin kartan mukaan Lappeenrannan linnoituslaitteet noudattivat vuonna 1742 pitkälti samaa perusmuotoa kuin ruotsalaisten linnoitusupseerien karttapiirustuksissa esitetyt vallitukset. Karttaan ei ollut piirretty pääosaa linnoitusniemen asutuksesta. Ruotsinvallan aikaiset asutut alueet, “yläkaupunki”, länsirannan “alakaupunki” ja “itäkaupunki”, oli merkitty vain vinoviivoituksella. Karttaan ei ollut piirretty katuverkkoa lukuun ottamatta ylätasanteen länsiosasta koillisnurkan ruotsalaisaikaiselle makasiinialueelle johtavaa katua. Karttaan oli kuitenkin merkitty kirkon lisäksi kuusi rakennusta. Kaikki rakennukset sijaitsivat ylätasanteella ja olivat kirkkoa lukuun ottamatta sotilasrakennuksia. Rakennukset olivat luoteisosan ruotsalaisaikaiset varusvarasto ja vuonna 1727 rakennettu ruutikellari sekä neljä hälytystorin rakennusta. Rakennukset olivat samankokoisia ja sijaitsivat samoilla paikoilla kuin Ruotsin vallan aikaiset kaksi makasiinirakennusta, varasto- ja kalkkiaitta sekä ruotsalaisaikaisen itäisen pitkittäiskadun eteläpäässä sijainnut parakkirakennus. Laskovskin kartan mukaan näyttäisi siltä, että “hälytystorin” rakennukset olisivat säilyneet Lappeenrannan valtauksessa vahingoittumattomina. 8.2 Kaupunkirakenne 1750-luvun lopussa ja 1760-luvun alussa Insinöörikenraali Laskovskin venäläisiä linnoituksia käsittelevässä teoksessa on vuoden 1742 tilannetta kuvaavan kartan ohella myös toinen tärkeä Lappeenrannan linnoituksen venäläisen kauden alkuvaihetta valottava kartta. Kartta kuvaa otsikkonsa mukaan Lappeenrannan linnoitusta vuonna 1758. Tämän kuten edellä käsitellyn kartankin päätarkoituksena oli esitellä linnoituslaitteita, mistä ilmeisesti johtui se, että kartassa kuvattiin vain kaupunkiniemen eteläosa linnoituslaitteineen. Kartasta ei siis voi päätellä, millaiset niemen pohjoisosassa sijaitsevan kaupunginosan asemakaava ja kaupunkirakenne olivat. Kaupungin eteläosaakin kuvaava kartta ilmaisee sen, että Lappeenrannan kaupunkirakenteeseen oli tullut muutoksia, niin ruotsalaisen kauden kuin vuoden 1742 tilanteeseenkin verrattuna. Nyt oli linnoituksen ylätasanteen keskellä etelästä pohjoiseen kulkevaa pääkatua korostettu leventämällä sitä. Leventäminen oli karttapiirustuksen mukaan ollut esimerkiksi siinä kuvattujen rakennusten kokoon verrattuna kaupunkirakenteen kannalta merkittävä. Muut kadut, pääkadun molemmilla puolilla Ruotsin vallan aikaisilla paikoillaan kulkevat pitkittäiskadut, ylätasanteen vallitusta sen sisäpuolella seuraava katu ja kirkon pohjoispuolella kulkeva poikittaiskatu, joka oli osapuilleen samalla paikalla kuin ruotsalaiskauden eteläisin kortteliraja, eivät olleet vuonna 1758 yhtä leveitä kuin pääkatu. Ruotsalaiseen kauteen ja pikkuvihan jälkeiseen kauteen verrattuna oli ainakin kaupungin eteläisen osan kaupunkirakenne katuverkon tiettyä yhtäläisyyttä lukuun ottamatta muuttunut. Kun ruotsalaisella kaudella heti pääportin jälkeen sijaitsi linnoituskaupungin hälytystori, niin vuonna 1758 oli tori ja sen ympärillä sijainneet sotilasrakennukset muutettu aivan toiseen muotoon. Vuonna 1758 pääportin jälkeen sijaitsivat heti korttelit, ja vanhan hälytystorin pohjoislaitaa kulki poikkikatu. Tämän poikkikadun pohjoispuolella sijaitsi kolme korttelia, joista kaksi pääkadun molemmilla puolilla ja kolmas itäisen pitkittäiskadun itäpuolella. Kun pääportin takana sijainnut hälytystori oli poistettu, niin pohjoisemmaksi puolestaan oli muodostettu uusi aukio. Aukiosta ei vuoden 1758 kartassa näy kuin eteläpää. Kartan mukaan aukio oli

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=