Lappeenrannan varuskuntahistoria

90 vaatimattomia ja osittain regulariteetin vastaisesti sijoitettuja. Kaupungin ulkonäkö ei vastannut sen asemaa hallinnollisena keskuksena. Varsinainen asemakaavakartan nykyinen sijainti ei ole tiedossa, mutta Suomessa säilyneen arkistoaineksen ohella varuskunta- ja linnoituskaupungin uudesta asemakaavasuunnitelmasta saadaan kuitenkin tietoja Pietarissa laivaston keskusarkistossa säilyneistä Vanhan Suomen linnoituksia kuvaavista atlaksista ja yksittäisistä kartoista. Varuskuntakaupungin uutta asemakaavasuunnitelmaa voidaan tarkastella atlaksesta, joka oli laadittu “insinöörikenraali ja ritari Mordvinovin” johdolla. Kansilehteen tehdyn merkinnän mukaan atlas ajoittuu vuoteen 1780, joskin on syytä olettaa, että ainakaan Lappeenrantaa kuvaavat karttalehdet eivät kuvaa tilannetta vuonna 1780 – karttoihin ei ollut merkitty jo vuonna 1780 rakennettuja rakennuksia eivätkä esikaupungit esiinny kartoissa samankaltaisina kuin toteutuneena 1770-luvun puolivälin jälkeen. Karttalehdet ovat melkoisen varmasti linnoituskaupungin vuoden 1774 linnoitus- ja asemakaavasuunnitelmaa kuvaavia karttoja. Lähdemateriaalin perusteella ei kuitenkaan voida päätellä, että kartat olisivat fyysisesti juuri se asemakaavasuunnitelma, joka laadittiin todennäköisesti vuonna 1774 ja hyväksyttiin vuonna 1775. Atlaksen karttoihin on kuitenkin varmasti käytetty vuoden 1774 kartoituksen materiaalia tai ainakin kartoituksen perusteella syntynyttä kaavasuunnitelmaa. Siten atlaksen Lappeenrantaa kuvaavat lehdet on kyllä voitu laatia vuonna 1780, mutta vanhemman materiaalin pohjalta. Mordvinovin atlaksen tai muiden Pietarin laivaston keskusarkiston kartastojen alkuperää ei tässä yhteydessä ole mahdollista käsitellä laajemmin. On kuitenkin huomattava, että atlaksia laadittiin ainakin keskushallinnon tarpeisiin, esimerkiksi vuonna 1776 keisarinna Katariina II:lle esiteltiin historiallinen kuvaus Venäjän linnoituksista, johon liittyi myös linnoituksia kuvaava atlas. Mordvinovin kartastossa on kolme Lappeenrannan linnoitusta kuvaavaa lehteä, numerot XXV, XXVI ja XXVII. Järjestysnumerolla XXV merkityssä kartassa kuvattiin linnoitusniemi ja sen lähiympäristö, maastonmuodot vastasivat muun karttamateriaalin mukaan alueen topografiaa.. Kartta numero XXVI taas esitteli Lappeenrannan linnoituksen uuden asemakaavasuunnitelman tarkemmin. Kartassa XXVI linnoitusniemi oli sijoitettu karttakuvan vasempaan reunaan ja kartan alareunassa oli leikkaukset linnoitusvalleista. Vasemmanpuoleinen leikkaus oli pääportin vieressä sijaitsevasta corps de gardesta etelärantaan, nykyiselle Kaupunginlahdelle asti – leikkauksessa näkyy myös rakennettavaksi suunnitellun kasarmin eteläinen julkisivu sekä toisen suunnitellun kasarmin eteläpääty. Toinen leikkaus oli linnoituksen itäportin eli Vesiportin vierestä itärinnettä pitkin osapuilleen hiukan kauempana sijaitsevan Halkosaaren tasalle rantaan. Kolmas Mordvinovin atlaksessa oleva Lappeenrannan linnoitusta 1770-luvulla esittävä kuva, numero XXVII, on perspektiivikuva linnoituksesta. Kyseessä lienee ainoa Lappeenrantaa kuvaava muu kuin karttapiirros 1700-luvulta. Verrattaessa perspektiivikuvaa atlaksen muihin linnoitusta kuvaaviin karttoihin todennäköisimmäksi perspektiivikuvan piirtämispaikaksi osoittautuu linnoituksen edustalla sijainnut Myllymäki, johon atlaksessa on merkitty etulinnake ja johon todellakin myöhemmin rakennettiin Nikolain mukaan nimetty etulinnake. Tätä käsitystä vahvistaa se, että 1800luvulla Nikolain etulinnakkeen raunioille rakennetusta näkötornista otetut useat valokuvat osoittavat linnakkeen piirtyvän mäeltä kuvattuna lähes Mordvinovin atlaksen kuvan mukaisena. Perspektiivikuvan “aitoutta” – siis sitä että se tai sen luonnos oli tehty itse paikalla Lappeenrannassa – vahvistavat jotkut kuvassa esiintyvät kiintoisat ja atlaksen kahdesta muusta kartasta poikkeavat piirteet. Perspektiivikuvaan oli nimittäin piirretty linnoitusniemen länsirantaan, vanhaan Ruotsin vallan aikaiseen hallintokeskukseen, puisto ja joitakin yksittäisiä rakennuksia. Länsirantaan oli merkitty myös lähellä eteläisiä vallituksia sijainnut ruutikellari, jota ei atlaksen kahdessa pohjakartassa esiinny. Sen, että länsirannassa todella oli linnoituslaitteista huolimatta rakennuksia 1700-luvun lopussa, vahvistavat muut lähteet. Myös länsirannan puisto, “Maaherran puisto”, on yhä olemassa. Kaikkia Mordvinovin atlaksen lehden XXVII esittämiä rakennuksia ei kuitenkaan voi varmentaa muista lähteistä. Esimerkiksi kuvan alareunassa, Tyysterniemeen johtavan tien ja linnoitusvallien väliin oli perspektiivikuvassa piirretty rakennusryhmittymä, jonka tarkoitus jää hämäräksi. Rakennukset kuitenkin lienevät olleet todellisuudessa olemassa – ainakin on vaikea kuvitella mitään tähdellistä syytä, miksi rakennukset olisi kuvaan piirretty, jollei niitä olisi ollut olemassa. Mordvinovin atlaksen Lappeenrannan asemakaavasuunnitelmaa kuvaavissa kartoissa linnoituksen kadut oli sijoitettu kohtisuoraan toisiaan kohtaan. Etelästä pohjoiseen linnoituksen pääportilta lähtien kulki kaupungin läpi leveä pääkatu. Katu oli merkitty muita katuja leveämmäksi. Itä-länsisuunnassa pääkadun katkaisi viisi linnoituksen ylätasanteen mittaista poikkikatua. Keskimmäinen poikkikatu,

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=