Lappeenrannan varuskuntahistoria

91 idästä Vesiportin luota lähtevä ja pääkadun päävartion luona leikkaava, oli hieman leveämpi kuin muut poikkikadut. Leveämmät pääkadut siis muodostivat linnoitusniemen ylätasanteen neljään osaan jakavan ristin. Etelästä pohjoiseen suuntautuvan pääkadun lisäksi voidaan linnoituksesta eritellä muutama samansuuntainen kadun osa. Kaakkoiskulmassa kulki ortodoksisen kirkon takana kahden korttelin mittainen katu ja luoteiskulmassa muodostui suunniteltujen kasarmirakennusten ja kaupunkikorttelien väliin pitkittäiskatu. Lisäksi vallitusten yläreunaa seurasi karttojen mukaan alue, jota ainakin muutamassa kohdassa voi nimittää kaduksi. Vuoden 1774 asemakaavasuunnitelma ei ollut pelkästään sotilasrakentamista jaotteleva kaava. Tärkeä tekijä oli Lappeenrannan asema provinssin hallintokeskuksena. Asemakaavasuunnitelman mukaan kaupungin keskustaan tuli umpikulmainen tori, jonka sivustoille suunniteltiin sijoitettaviksi komendantin, insinöörikomennuskunnan ja upseerien asuinrakennukset sekä käskynhaltijan kansliarakennukset. Keskusaukion ei ollut tarkoitus toimia kauppatorina, vaan kaavassa oli keskusaukion ja luterilaisen kirkon väliin, vastapäätä ortodoksista kirkkoa, sijoitettu U-volyyminen kauppahalli, jonka edessä oli tilaa kaupankäyntiä varten. Linnoituksen keskusaukion ympärillä sijaitsivat siis sotilaallisen ja hallinnollisen vallan edustajien rakennukset, ja aukion keskelle oli vielä sijoitettu päävartio. Varuskuntakaupungin asuinrakennukset, sotilaskasarmit, varastot ja makasiinit oli kaavassa sijoitettu ylätasanteen laitamille lukuun ottamatta pohjoisrantaan sijoitettuja kasarmeja. Yksityisille asuinrakennuksille oli varattu linnoituksen pohjoisreunasta kolme korttelia sekä ortodoksisen kirkon ympäriltä kaksi korttelia. Ranta-alueet olivat jääneet linnoituslaitteiden vyöhykkeeksi, joskin kaavasuunnitelmaan liittyvässä perspektiivikuvassa länsirannassa oli vielä joitakin rakennuksia. Rakennuskorkeus rajoittui vuoden 1774 asemakaavasuunnitelmaa kuvaavien karttojen mukaan yhteen kerrokseen. Leveät kadut ja matalat, joskin pinta-alaltaan suuret rakennukset aiheuttivat sen, että asemakaavasuunnitelman mukainen katutila oli ominaislaadultaan matala ja leveä. Katuseinämä pyrittiin saamaan tiiviiksi sijoittamalla usein koko korttelin mittaisiksi suunnitellut uudisrakennukset suorakulmaisesti katujen varsille. Niiltä osin kuin katua ei reunustanut rakennus, oli katutilaa luomassa aita. Erityisesti julkisten rakennusten sijoittelulla korostettiin kaupungin etelästä pohjoiseen lävistävää pääkatua. Kadun merkitystä kuvastaa se, että 1770-luvusta alkaen sitä alettiin kutsua Isoksi kivikaduksi.

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=