Lappeenrannan varuskuntahistoria

92 Linnoituksen alue siis toimi vuoden 1774 kaavasuunnitelmassa varuskunnan sijoituspaikkana, linnoituksena sekä hallintokeskuksena. Siviiliasutus siirrettiin Paldon ja Viipurin esikaupunkeihin, jotka insinöörikomendantin käskyllä liitettiin kuuluvaksi kaupunkialueeseen. Mordvinovin atlaksen kartoissa esikaupungeista kuvattiin vain Viipurin esikaupunki osalta ja sekin kaikesta päätellen vain alustavana suunnitelmana, joka myöhemmin muuttui suuresti. Kiintoisaa on kuitenkin huomata, että esikaupungin suunnitelma toisti periaatteessa myös linnoitusmäen kaavan rakennetta, vaikkakaan esikaupunki ei kaavasuunnitelman mukaan liittynyt suoraan linnoituksen kaavarakenteeseen, vaan oli ikään kuin oma erillinen kaupunkinsa. Molemmissa oli suorakaiteen muotoiset korttelit sijoitettu yhden pääkadun ympärille pitkä sivu katulinjaa vastaan. Siten kaava-alueesta muodostui pitkä ja kapea. Molemmille “kaupungeille” oli myös suunniteltu rakennettavaksi umpikulmainen tori symmetrisesti keskelle kaupunkia. Siviiliasutuksen esikaupunkeihin siirron syynä oli ainakin se, että linnoitusniemellä ei linnoituslaitteiden lisärakentamisen jälkeen enää olisi ollut samalla tapaa tilaa siviilirakentamiselle. Etenkään niemen ranta-alueet eivät uusien linnoituslaitteiden rakentamisen jälkeen enää olisi soveltuneet asutukselle. On toisaalta muistettava, että siviilien ja venäläisten sotilaiden suhteet eivät aina olleet erityisen sydämellisiä ja että sotilaat ovat voineet pitää laajaa siviiliasutusta linnoitusalueella myös linnoituksen turvallisuuden kannalta vaarallisena.

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=