Lappeenrannan varuskuntahistoria

94 ei myöskään merkitty erilliseksi kortteliksi. Siviiliasutus oli keskittynyt linnoitusniemestä kaakkoon sijaitsevaan esikaupunkiin. Siinä oli kaksi pitkittäiskatua ja kolme etelästä pohjoiseen suuntautuvaa poikittaiskatua. Kadut jakoivat esikaupungin kahdeksaan suorakaiteen muotoiseen kortteliin. Lisäksi esikaupungista koilliseen sijaitsi vapaasti järven rannan tuntumaan sijoitettuja taloja. Kauimpana koillisessa sijaitsi Lappeen pappilan rakennusryhmä. Vuonna 1792 valmistunut Lappeen kirkko sijaitsi esikaupungin eteläpuolella, aivan neljännen korttelin vieressä. Viipuriin ja Savonlinnaan johtavien teiden risteyksessä sijaitsevan esikaupungin eli Suuren esikaupungin ensimmäinen kortteli sijaitsi lännessä. Korttelissa oli vain kaksi tonttia, joista molemmilla sijaitsi kartan mukaan vain kaksi taloa. Korttelin eteläpuolella sijaitsi vielä erillinen yhden tontin ja talon “kortteli”. Toinen kortteli sijaitsi ensimmäisestä korttelista itään ja se oli kaupungin suurin. Suorakaiteen muotoiselle alueelle oli sijoitettu 12 tonttia, joilla sijaitsi yhteensä 27 rakennusta. Toinen ja seitsemäs kortteli olivat samankokoisia, kolmatta ja kuudetta oli ilmeisestikin Viipurin tien linjauksen vuoksi pitänyt kaventaa niukasti. Tien eteläpuolella sijaitsevat korttelit neljä ja viisi taas olivat leveydeltään puolet täysistä kortteleista. Puolikkaissa kortteleissa oli myös vähemmin tontteja ja taloja: neljännessä korttelissa oli vain 5 tonttia, joilla oli yhteensä 7 rakennusta. Suuren esikaupungin kahdeksas kortteli oli itäisimpänä; se ei ollut yhtä pitkä kuin muut korttelit, ja leveydeltään se oli puolet kokonaisista kortteleista. Korttelit oli periaatteessa muodostettu suorakaiteen muotoisista tonteista, joskaan kaikki tontit eivät kartan piirtämishetkellä olleet samankokoisia tai edes tiukan suorakulmaisia. Tonttien kapeampi sivu oli aina kadun puolella, ja rakennukset oli tiiviimmän katutilan aikaansaamiseksi sijoitettu tontin kadunpuoleiseen sivuun. Korttelin leveys muodostui aina kahdesta peräkkäin olevasta tontista. Kortteleiden ja tonttien sijoittelu Suuressa esikaupungissa vastaa siten pitkälti jo Lappeenrannan ensimmäisen asemakaavan aikaa 1600-luvun puolivälissä. Kuitenkin kadun leveys oli Suuressa esikaupungissa suurempi kuin 1600-luvun kaupunkiniemellä, joten katutilasta oli muodostunut 1600luvun kaupunkiin verrattuna erilainen. Suuren esikaupungin lisäksi Lappeenrannassa oli vielä toinen esikaupunki. Valtionarkiston kartan mukaan kaupunki oli sijoitettu linnoitusniemeltä länteen, Tyysterniemeen päin kulkevan tien ja rannan väliseen kaistaleeseen. Alueella oli vain yksi kortteli, joka oli kartassa merkitty numerolla IX. Siellä sijaitsi vain 26 taloa. Alueen talot oli sijoitettu maastoon rantaviivan muotojen mukaan, eikä rakentamisessa kartan mukaan noudatettu samanlaista säännöllistä ruutukaavaa kuin Suuressa esikaupungissa. Pienemmän esikaupungin tonttikoko lienee kuitenkin ollut osapuilleen sama kuin toisessakin esikaupungissa, sillä Tyysterniemeen johtavan maantien ja rannan välissä ei kartassa ollut enää muuta katua, vaan tien ja rannan välinen kannas vastasi Suuressa esikaupungissa käytettyjen tonttien pituutta. Suurta ja Pientä esikaupunkia ei kartassa nimetty. Muut lähteet kuitenkin osoittavat kaupunkien niminä käytetyn Suuren esikaupungin osalta nimiä Suuri esikaupunki tai Viipurin esikaupunki, Pienen esikaupungin osalta taas Paldo tai Paldon esikaupunki tai vain Pieni esikaupunki. Kartan lounaisosaan oli sijoitettu Meriesikaupunki-nimen saanut kaupunginosa. Kyse ei ole esikaupungista siinä mielessä kuin sana perinteisesti käsitetään ja kuten se voidaan käsittää Lappeenrannan Suuressa esikaupungissa ja Paldossa. Hauhon rantaan sijoitetussa Meriesikaupungissa sijaitsivat Saimaan laivaston venevajat ja rakennukset. Merisotilaiden käytössä oli kartan mukaan 13 rakennusta, tämän lisäksi vielä erikseen nimetty pajarakennus, varasto ja Haminaan johtavan tien varressa sijaitseva vartiotalo. Näiden lisäksi oli Saimaan laivaston veneille rakennettu suojat, jotka oli vielä ympäröity paalutuksella. Meriesikaupungin lähettyvillä sijaitsi myös siviiliasutusta. Alueelta linnoitukseen johtavan tien varrella sijaitsivat Terperin ja Puhakan kylät tai ennemminkin talot. Valtionarkiston kartan mukaan asutus ja rakennuskanta oli siten Lappeenrannassa 1790-luvun puolivälissä keskittynyt pääosin sotilaskäytössä olleisiin linnoitukseen ja Meriesikaupunkiin ja toisaalta siviilikäytössä olleisiin Suureen ja Pieneen esikaupunkiin. Hajanaisia taloja ja asutusta sijaitsi kartan mukaan lisäksi Suuren esikaupungin jatkona nykyisen Kaupunginlahden rannalla, “Dysterniemessä” eli nykyisessä Tyysterniemessä (talot laivaston), sekä Viipuriin johtavan tien varrella oli vielä postitalo. 1790-luvun jälkipuolisko oli linnoituksen rakentamisen kannalta hiljaista aikaa. Asemakaavan ja linnoituksen kaupunkirakenteen osalta tärkein muutos oli vuonna 1792 palaneen luterilaisen kirkon tontin muuttaminen sotilasrakennusten tontiksi, tontille rakennettiin kolme kivikasarmia.

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=