Lappeenrannan varuskuntahistoria

95 Muuten asemakaavaan ei enää tehty vuoden 1774 asemakaavan tapaisia suuria muutoksia. Linnoituksen umpikulmaista keskusaukiota ei rakennettu suunnitelman mukaisesti, vaan hallinnollisen keskusaukion tilalle muodostui kaksi aukiota. Vuoden 1774 suunnitelmasta toteutui aukion pohjoisosa, jonka päävartio sulki omaksi aukiokseen etelästä. Sen eteläpuolella komendantin talon edessä taas sijaitsi isompi aukio, komendantin talon, upseerirakennusten, muonamakasiinin ja ylätasanteen reunan paalutuksen reunustama aukio. Aukio oli luonteeltaan varuskunnan paraatiaukio tai “äksiisikenttä”. Vuosisadan vaihteen molemmin puolin Lappeenrannan insinöörikomennuskunta laati linnoituksesta laajoja selostuspiirustusten sarjoja. Selostuspiirustuksissa linnoitusta kuvaaviin karttoihin merkittiin vallitukset sekä linnoituksessa ja sen ympäristössä sijaitsevat rakennukset. Rakennuksista tehtiin myös erilliset piirustukset. Näistä myös annettiin käyttötiedot karttoihin ja piirustuksiin kirjoitetuissa selitteissä. Piirustukset osoittavat linnoituksen kaupunkirakenteen vakiintuneen 1790-luvun puolivälin tilanteeseen. Vuonna 1803 Aleksanteri I:n tarkastaessa linnoituksen se katsottiin jo täysin valmiiksi. Tämän jälkeen ei Lappeenrannassa enää ennen linnoituksen lakkauttamista vuonna 1810 tehty asemakaavamuutoksia, jotka olisivat ratkaisevasti vaikuttaneet vuoden 1774 kaavasuunnitelman perusteella vuosisadan vaihteeseen mennessä rakennetun kaupungin kaupunkirakenteeseen. Myös sotilasrakennukset olivat suurimmalta osaltaan valmiita. Ylätasanteen pohjoispäähän rakenteilla olleista tykistön kivimakasiineista saatiin toinen valmiiksi kevättalvella 1803, toisessa oli kesän koittaessa vielä perustuksen teko kesken ja työt jatkuivat kesällä. Makasiinien ohella suurimmat työt kohdistuivat linnoituksen pääportin eli Viipurin portin kunnostukseen. Portti sai marraskuussa 1803 päättyneen työkauden aikana sen harmaakivestä muuratun ulkoasun, joka sillä on vielä nykyäänkin. Linnoituslaitteet ja rakennukset pidettiin kuitenkin kunnossa. Tässä vaiheessa muun muassa etelärinteen linnoituslaitteet ja nuolilinnake suojattiin aidalla. Sillä ei ollut puolustuksellista merkitystä, vaan se lienee ennemminkin rakennettu estämään kaupunkilaisten kotieläinten pääsy valleille. Koristeelliset puuaidat näyttävät muutenkin olleen 1800-luvun linnoituksen varuskuntamiljöölle ominaisia. Vielä vuonna 1809 kiinnitettiin linnoituksen ylläpitoon huomiota. Silloin muun muassa korjattiin länsirannan vallitusta ja korjattiin sotilasrakennuksia. Lisäksi suunniteltiin rakennettavaksi suuri kasarmirakennus ja uusi ruutikellari linnoituksen ylätasanteen luoteisnurkkaan. Suunnitelmat eivät kuitenkaan toteutuneet, sillä Suomen sodan jälkeen strategisen merkityksensä menettänyt linnoitus ja varuskunta Lappeenrannassa lakkautettiin. Paikalle jäi enää vaatimaton vartiomiehistö ja insinöörikomennuskunta valvomaan ja huoltamaan rakennuksia. 8.5 Varuskuntakaupungin rakennukset venäläisellä kaudella 1750-luvun puolivälin jälkeen Ruotsin puolella sijaitsevassa osassa Suomea kaupunkirakentaminen on jaettu kahteen eri tyylikauteen: vuosien 1743–1775 väliseen kauteen, jota on nimitetty hyödyn ajaksi, sekä vuosien 1775–1809 väliseen klassismin aikakauteen. Liliuksen mukaan hyödyn kaudella kaupunkien rakennuskantaan tulivat mukaan kaksikerroksiset puutalot ja mansardikatot. Nämä tyylipiirteet edelleen vahvistuivat kustavilaisella kaudella. Kaupunkien perinteisen yksikerroksisen ja satulakattoisen puutalon rinnalle tulivat joko satula-, auma- tai mansardikatolla katetut kaksikerroksinen rakennus, kahdesta siivestä muodostuva vinkkelitalo ja pseudovinkkelitalo. Valtaosa taloista oli ilmeisesti hyvin pitkään hirsipintaisia. Seinät yleensä kuitenkin punamullattiin ja ikkunankehykset maalattiin. Ulkoseinien vuoraus yleistyi vain hyvin hitaasti. Pohjakaavoissa karoliininen pohjakaava yleistyi porvariston asuintaloissa. Lappeenrannassa kaupunkikuvalle olivat aiemman linnoituskauden tapaan tyypillisiä lukuisat sotilasrakennukset. Siviilirakennusten ulkonäöstä ei ole säilynyt kovin paljon tietoja. 1770-luvulta lähtien siviilirakentamisen valvonnan keskittyessä sotilasviranomaisille kiinnitettiin huomiota rakennusten edustavuuteen eikä enää itse linnoituksessa sallittu turvekattoisia rakennuksia. Kaupunkia kuvaavien pohjakarttojen mukaan siviilirakennukset olivat ainakin vielä 1790-luvulla suorakaiteen muotoisia, kulmatonteille ei yleensä ollut rakennettu vinkkeli- tai pseudovinkkelitaloja. Venäläisellä kaudella Lappeenrantaan rakennetut sotilasrakennukset olivat funktioltaan samoja

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=