237 ja pyyhkiä kiväärinsä; pestä kasvonsa, kaulansa, korvansa ja kätensä, huuhtoa suunsa ja kammata tukkansa, jonka tulee olla lyhyeksi leikattu, mutta ei ajeltu niskasta ja ohimoilta. Sittenkuin hän on lukenut aamurukouksensa, on hän valmis menemään aamutarkastukseen“. Alkuvaiheessa reservimiehillä oli edessä tukan leikkuu, saunominen ja varusteisiin tutustuminen. Tämän jälkeen alkanut koulutus Saarisen mukaan sisälsi pääasiassa ampuma- ja yleistä koulutusta, ampumakoulutusta hivenen painottaen. Tämä alkoi aseen käsittelystä, siirtyi tähtäysharjoituksiin ja paukkupatruuna-ammuntaan ja päätyi kovapanosammuntoihin. Aseena oli 1870-luvulla Venäjän jalkaväen käyttämä 4 linjan kivääri eli kehittäjänsä, amerikkalaisen kenraali Berdanin mukaan kutsuttu ase. Yleinen sotilaskoulutus käsitti sulkeis- ja avoharjoituksia, marsseja ja manöövereitä sekä sotilasvoimistelua. Lisäksi opetettiin jonkin verran muassa lukemita, laskentoa ja kirjoitusta. Päivät olivat lyhyen koulutusajan vuoksi pitkiä. Aamupäiväpalvelus kesti yleensä klo 8–11 ja ruokatauon jälkeen klo 15–18. Vapaa-ajastakin kului osa harjoituksiin. Ensimmäisen kerran reservikomppaniasta pääsi heinäkuun puolivälissä kirkkoon 25 miestä ja aliupseeria vänrikki Hellmanin johdolla. Osa reservimiehistä ei jaksanut koko harjoitusaikaa. 16. heinäkuuta jouduttiin neljä miestä päästämään “kivuliaisuuden vuoksi” kotiin. Toisaalta myös yksi sairauden takia 6. päivän ilmoittautumisesta myöhästynyt reservimies saapui komppaniaan vasta 18. päivänä. Reservikomppaniassa tuotti ongelmia aluksi eräs komppanian aliupseeri. Hän kävi luvatta kaupungissa, hankki luvattomalla tavalla viinaa ja joi itsensä kolmen komppaniaan komennetun Viipurin tarkkaampujan kanssa juovuksiin. Rangaistukseksi syylliset määrättiin arestiin, joka kuitenkin muutettiin “2 tuntiin kiväärillä”. Myöhemmin kyseinen aliupseeri lähetettiin juopumuksen ja epäasiallisen kielenkäytön takia Viipurin pataljoonaan rangaistavaksi. Reservimiehet pääsivät lauantaisin kotilomalle, jolta oli palattava sunnuntai-iltana. Niille, jotka eivät esimerkiksi pitkän matkan vuoksi halunneet käyttää kotilomaa, järjestettiin kenraalikuvernöörin vuonna 1886 antaman määräyksen perusteella sunnuntai-iltoina lauluharjoituksia, pelejä, tansseja muuta vastaavaa. 9.8.1883 reservikomppaniaan tuli toinen reservimiesten erä. Nyt olivat vuorossa vuoden 1882 kutsunnan reservimiehet, joita saapui komppaniaan 240. Reservimiesten palvelus ei päättynyt ensimmäisen kesän päiviin, vaan vielä oli käytävä komppaniassa kahden kesän aikana. Ensimmäisenä kesänä oltiin komppaniassa 45 vuorokautta, toisena 30 ja kolmantena 15 vuorokautta. Syyskuun lopussa 1885 piti Viipurin pataljoonan päällikkö eversti Mallén reservimiehille lopputarkastuksen. Sen kohteena olivat kolmannen kesänsä harjoitukset päättävät reservimiehet eli siis vuonna 1883 aloittaneet. Kaksipäiväisessä tarkastuksessa tutkittiin ensin ampumataito, ja sen jälkeen oli manööveri isolla leirikentällä. Ensimmäiset reservimiehet saivat tarkastajalta runsaasti kiitosta ja lähtivät perjantaipäivänä, Lappeenrannan Uutisten mukaan, “täysin oppineina viimeisen kerran kokouspaikastaan“. Reservikomppaniajärjestelmää kritisoitiinkin. Lappeenrannan reservikomppanian lopettaessa syksyllä 1886 senvuotiset harjoituksensa pohti Östra Finland-lehti reservikomppaniajärjestelmän tehoa. Katsoja ei lehden mukaan voinut asettaa reservimiesten harjoituksille kovin suuria vaatimuksia; oli selvää, ettei metsästä tullut maajussi voinut kolmessa kuukaudessa oppia kaikkea niin hyvin kuin aktiivipalvelusmiehet kolmessa vuodessa. Siksi reservimiesten kanssa pitäisikin keskittyä vain sodankäynnin kannalta tärkeimpiin taitoihin, kuten esimerkiksi maaliinampumiseen. Yleensä pitäisi koulutusajan 90 päivää olla lehden mukaan vain yhdessä kesässä. Lehti puuttui myös aikaisempina vuosina 29. reservikomppaniassa esiintyneisiin kouluttajien väkivaltaan ja raakuuksiin. Tällaisen oli nyt todettu vähentyneen. Kirjoittaja oli kuitenkin sydämistynyt siitä, että reservikomppanian päällikkö oli määrännyt vierailukiellon komppaniaan. Koskaan aikaisemmin ei edes aktiivipataljoonissa ollut tehty näin. Kirjoittajan mielestä oli alhaista, ettei yleisö, joka sentään piti yllä varuskuntaa, päässyt käymään poikiensa “kotiin”. Lappeenrannan reservikomppanian toiminta jatkui ensimmäisten vuosien mallin mukaan aina vuoteen 1899 asti. Joskus komppania harjoitteli myös vakinaisen pataljoonansa kanssa joko leirikokouksen tai muussa yhteydessä. Tällöin harjoitukset liittyivät Viipurin pataljoonan toimintaan. Esimerkiksi vuoden 1884 matkasta kertoi Ilmarinen-lehti elokuun numeroissa.
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=