292 Rakennustyöt pani toimeen Emil Skog puolustusministerikaudellaan 1950-luvulla. Hän oli myös sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja ja rakennutti kasarmeja työllistämistöinä. Kasarmien rakennustyömailla annettiin myös rakennusalan ammattikoulutusta. Ensimmäisen kerran työllisyysvaroja saatiin käyttöön merkittävästi vuonna 1953, ja vuonna 1955 alkoi laajamittainen uusien kasarmialueiden rakentaminen pohjoiseen. Suurimmat varuskuntien korjaus- ja rakennustyöt olivat valmiina 1970-luvun loppuun mennessä. Sotien jälkeen suurimmat rakennustyöt varuskunnassa tehtiin venäläisellä leirialueella eli nykyisen Päällystöopiston alueella. Oppilasmäärän noustua osoittautui vanha koulurakennus oheistoimintoineen liian pieneksi kanta-aliupseerikoululle. Uudisrakennussuunnitelmat kaatuivat aluksi kuitenkin määrärahojen puutteeseen. Myös tämä hanke käynnistyi vasta, kun työllisyyden turvaamiseksi jaettuja rahoja alettiin sijoittaa myös puolustusvoimien töihin. Aliupseerikoulun johtaja määritteli esityksessään 16.10.1957, että koululle tuli rakentaa ruokala kaikkine lisätiloineen, voimistelu- ja juhlasali, sauna ja liinavaatevarasto, esikuntatilat, 10 luokkahuonetta, asunnot talonmiehelle ja keittiöhenkilökunnalle, tilat oppilaskomppaniaa varten, tilat varusmieskomppaniaa varten ja elokuvaluokka. Aliupseerikoulun rakennushanke toteutui kolmessa vaiheessa. Ensimmäisen ja toisen vaiheen tilat sijoitettiin yhteen rakennukseen, jonka rakennustyöt alkoivat joulukuussa 1957 ja päättyivät vuonna 1959. Ensimmäisessä vaiheessa rakennettiin keittiö ja ruokala 300 miehelle, voimistelusali, miehistön sauna, esikuntatilat, opetusluokkia, talonmiehen asunto ja lämpökeskus. Heti ensimmäisen vaiheen jälkeen toteutetussa toisessa vaiheessa rakennettiin koulutustiloja. Kanta-aliupseerikoulun käyttöön rakennus luovutettiin 8.6. 1959. Rakennuksen arkkitehtina toimi Osmo Lappo. Sen luonnehdittiin Aliupseeri-lehdessä muutama vuosi sen valmistumisen jälkeen olevan “yksilöllinen, suomalaista arkkitehtuuria kauniisti edustava luomus. Se sulautuu maastoon erinomaisesti ja on myöskin käytännöllisyydessään yksinkertainen ja luonteva”. Rakennuksen suunnittelija Osmo Lappo kuvasi maaston olevan “vankkaa puuta kasvava harju, jolta on komea näköala Saimaalle”. Rakennus oli arkkitehti Lapon kuvauksen mukaan suunniteltu kaksitasoiseksi. Huolto- ja ajoliikenne ohjattiin tien puolelta alempaan tasoon, kun taas ylemmän tason sisäänkäynnit palvelivat liikennettä majoitustiloista koulutustiloihin ja esikuntaan. Näin voitiin Lapon mukaan rauhoittaa rakennusten väliin jäävä harjualue yksinomaan jalankulkuliikenteelle. Rakennuksessa oli arkkitehdin mukaan pyritty kirjavasta tilaohjelmasta huolimatta “rakenteelliseen selkeyteen ja rakenteiden yksinkertaisuuteen”. Koulu rakennettiin teräsbetonisten pilareiden ja seinien varaan. Julkisivut olivat punatiiltä ja kateaineena sinkitty teräspelti.
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=