294 Päällystöopiston alueen asemakaavassa rakennusten sijoittaminen maastoon ja jalankulkuliikenteen ja huolto- ja ajoliikenteen sijoittaminen erilleen olivat puolustusvoimien rakennushankkeissa tuttua uusien varuskuntien yhteydessä. Kasarmialue tuli uusissa varuskunnissa puolustusministeriön arkkitehdin Vilho Nokon laatimien suunnitelmien mukaan sijaitsemaan muutaman kilometrin laajuisella alueella. Periaatteena oli kasarmialueen eriyttäminen eri alueisiin käyttäjien mukaan. Varuskunta-alueen tiet järjestettiin suunnitelmassa siten, että eri ryhmät liikkuisivat mahdollisimman vähän toistensa alueella. Kanta-aliupseerikoulun rakennukselle oli tyypillistä matala seinälinja, jossa olivat korkeat, metsäiseen maastoon avautuvat ikkunat. Ikkunoiden ylä- ja alapuolella olivat kapeahkot seinälamellit. Seinäpinnasta ulkonivat julkisivun puolella kahdet portaat. Näiden päälle oli sijoitettu kaksiosainen lippa, joka oli tuettu tummaksi maalatulla tukirakenteella. Takajulkisivultaan rakennus oli kaksikerroksinen. Kerrosten välissä oli tiililamelli, yläkerroksen ikkunoiden yläpuolella valkoinen lamelli. Sisätiloille olivat tyypillisiä ylös sijoitetut sisäikkunat huonetilojen välissä sekä avara ja valoisa vaikutelma. Uutuus Lappeenrannan varuskunnan rakennuksiin verrattuna oli rakennuksen nauhaikkuna, jollei 1930-luvun uuden maneesin seinän yläosan ikkunanauhaa oteta lukuun. Funktionalismin suosiman nauhaikkunan on sinänsä todettu yleistyneen tai jopa olleen ensimmäinen laatuaan Lappeenrannassa vasta Päällystöopiston rakennuksen myötä. Lappeenrannan päällystöopiston tapaan myös muut puolustusvoimain 1950-luvun lopussa ja 1960luvun alussa rakennuttamat sotilasrakennukset nojasivat ratkaisuiltaan moderniin arkkitehtuuriin. Yhteisiä piirteitä rakennuksille olivat esimerkiksi niiden tarkkaan harkittu sopeuttaminen ympäröivään luontoon, yksinkertaiset, “puhtaat” muodot ja usein punatiilen käyttö hieman Alvar Aallon tapaan. Alueiden ja rakennusten suunnittelijoina toimivat Lappeenrannan kantaaliupseerikoulun lisärakennuksen suunnittelijan Osmo Lapon ohella muun muassa Timo ja Tuomo Suomalainen, Pentti Viljanen, Reino Lammin-Soila, Pertti Autio, Jorma Pankakoski ja Pentti Pajarinen. Parhaimmillaan rakennukset ja varuskunta-alueet ovat erinomaisia esimerkkejä sotien jälkeisen kauden alkuvuosikymmenten tyylikkäästä modernistisesta rakennustaiteesta. Päällystöopiston rakennussuunnitelman kolmas vaihe ei ollut vielä 1960-luvun alussa päässyt alkamaan, mutta rakennusohjelma oli kuitenkin kokonaisuudessaan hyväksytty. Tässä vaiheessa tuli rakentaa komppanioiden majoitustilat, elokuvaluokka ja sotilaskoti. Rakennussuunnitelmat muuttuivat ja viivästyivät jonkin verran. Vuonna 1968 muutettiin aliupseerikoulun vanha talli varastoksi. Muutostyön piirustukset laati ruokala- ja koulutusrakennuksen tapaan arkkitehtuuritoimisto Osmo Lappo. Rakennuksen katselmus pidettiin 11.6.1968. Vuosien 1966 ja 1981 peruskorjausten jälkeen päällystöopiston vanhaan majoitusrakennukseen sijoitettiin myös luokkia, sotilaskoti, kuntosali ja varastotiloja. Vuonna 1978 rakennettiin toinen majoitusrakennus. Osmo Lapon suunnittelemaan, tasakattoiseen ja kolmikerroksiseen rakennukseen oli oppilashuoneiden ohella sijoitettu kahvila ja varastotiloja. Lapon toimiston piirustusten mukaan rakennettiin vielä vuonna 1991 valmistunut kuntotalo.
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=