304 tällöin käytössä, ratsujääkärit majoitettiin venäläiseen ja Uudenmaan rykmentti suomalaiseen leiriin. Leirikenttä tarjosi hyvät mahdollisuudet harjoituksiin. Se oli tarpeeksi laaja, jotta koko rykmentti pystyi suorittamaan yhteisharjoituksia, esimerkiksi rynnäköitä. Rykmentti suorittikin sotasaaliina saaduilla venäläisillä ratsuilla ja puoliverisillä rajuja ratsuväen hyökkäysharjoituksia. Kesä 1920 päättyi nujakkaan – jota lehdistössä kutsuttiin jopa sotilaskapinaksi – ratsuväen ja tykistön välillä. Tykistö nimittäin palasi Perkjärven leiriltä vakituiseen varuskuntakaupunkiin ennen kuin ratsujääkärit vielä olivat palanneet Viipuriin. Tällöin syntyi Niitemaan kirjaaman tiedon mukaan eräänä sunnuntaipäivänä mahtava tappelu siitä, ketkä olivat oikeutettuja seurustelemaan lappeenrantalaisten tyttöjen kanssa. Kaupungin asukkaat suojautuivat taloihinsa lähinnä kaupungin rantapuistossa käydyltä taistelulta, ja vasta kahden aseistetun upseeripartion onnistui rauhoittaa tilanne. Tykistön tilannetta Lappeenrannassa helpotti se, että kasarmirakennukset ja muut tilat olivat jo venäläisten joukkojen jäljiltä valmiina. Myös aseistusta oli riittävästi. Muita ongelmia kuitenkin riitti sodan jälkeen. Ruokatilanne oli vaikea ja vaatetus sekä varusteet olivat kirjavat ja puutteelliset. Lisäksi tykistön tarvitsemat hevoset olivat lähinnä rehun puutteen vuoksi huonossa kunnossa. Hevosia kuolikin runsaasti, ja rehupulan vuoksi niitä jouduttiin laiduntamaan muun muassa Saimaan kanavan varsiniityillä. Ilmeisesti juuri rehun puutteen tai ehkä myös yleisen heikon elintarviketilanteen vuoksi Tykistökoulu lainasi kesällä 1918 hevosiaan kaupungin ympäristön maanviljelijöille käytettäviksi maatöihin. Tykistön koulutus sisälsi oppituntien ohella tykkiharjoituksia, aseiden käsittelyä, äksiisiharjoituksia ja suppeita ajoharjoituksia hevosten vetämillä tykeillä. Tykistö myös suoritti harjoitusammuntaa aivan kasarmialueen liepeillä. Turvallisuussyistä ammunnoista ilmoitettiin lehdistössä. Jo 11.7.1918 ilmoitettiin paikallisessa lehdessä tykistön järeillä laukauksilla tehtävistä ampumaharjoituksista; ampuma-alue rajoittui idässä Voisalmen saareen, Lappeenrannan kaupunkiin ja rautatielinjaan. Samassa kuussa ammuttiin myös kohti kaupungin lähellä sijaitsevia saaria, muun muassa Kuivaketveleen, Heposalon, Sikosalon ja Naurissaaren saaria kohti Saimaan etelärannalta. Saarten asukkaat velvoitettiin korjaamaan saarista irtain omaisuutensa ja karjansa pois. Ammunnan oli määrä jatkua elokuun loppuun saakka. Heinäkuun lopussa suoritettiin vielä ammuntoja leirikentän suuntaisesti. 24.9.1918 ammuttiin “Lappeenrannan ampumakentällä” kovapanosammunta ja marraskuussa ammuntoja suoritettiin useampia. Tuliasemista oli yksi kasarmialueella nykyisen tykistön muistomerkin kohdassa. Ammunta tapahtui leirikentälle päin.
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=