330 kolmas patteristo johdossaan eversti Erik Hülphers aluksi Kouvolaan ja sittemmin Mikkeliin. Lappeenrantaan sijoitetun ensimmäisen patteriston komentajaksi tuli vuoden 1947 alussa everstiluutnantti Aarne Korpinen. Korpisen tapaturmaisen kuoleman jälkeen ensimmäisen patteriston komentajaksi nimitettiin everstiluutnantti Reino Hirva. Toinen patteristo siirtyi maaliskuussa 1947 Lappeenrantaan, ja seuraavana vuonna siirrettiin myös kolmas patteristo kaupunkiin. Lappeenrannassa patteristot toimivat siten, että vain toinen ja kolmas patteristo olivat varsinaisia toimivia patteristoja, kun taas ensimmäisessä patteristossa oli vain kantahenkilökuntaa. Kolmannen patteriston komentajaksi oli kesällä 1946 nimitetty everstiluutnantti Atte Ilva ja toisen patteriston komentajaksi vuoden 1948 lopussa majuri, myöhemmin everstiluutnantti Tauno Rantala. Aliupseerikoulu aloitti toimintansa samaan aikaan kenttätykistörykmentti 3:n perustamisen kanssa. Koulun ensimmäiset johtajat olivat majurit Runar Mether ja Urho Karhula ja vuodesta 1953 lähtien majuri Paavo Hirsso. Lappeenrannassa ensimmäinen patteristo majoittui kasarmialueelle. Kasarmit eivät sodan jälkeen olleet kovin hyvässä kunnossa, mutta useiden teiden halkomaa ja matalaa metsikköä kasvavaa harjoitusmaastoa leirikentän ympäristössä pidettiin hyvinä. Pian kuitenkin kasvava lentoliikenne alkoi supistaa harjoitusaluetta. Ensimmäisenä talvena harjoitusmaastoja ei kuitenkaan erityisemmin vielä tarvittu, sillä rykmentin miehet joutuivat valtakunnallisen polttoainepulan vuoksi tekemään polttopuita, päivätavoitteenaan puolitoista kuutiota. Tehtävä tuotti vaikeuksia, sillä kahta lumiseen metsään lähetettyä miestä kohden jaettiin aluksi työkaluiksi vain kirves ja saha. Kenttätykistön koulutukseen kuuluivat säännölliset leiriammunnat. Aluksi käytiin leirillä Niinisalossa. Täältä kuitenkin siirryttiin paikan ahtauden vuoksi Rovaniemen ja Kemijärven tien varressa sijainneelle Rovajärven alueelle, jossa ensimmäiset ammunnat olivat vuonna 1949. Niinisalossa pidettiin kuitenkin talvileirejä vuoteen 1957 saakka. Vuonna 1969 otettiin käyttöön ampumaleiripaikka myös lähempää varuskuntaa, Valkealan Pahkajärveltä. Karjalan tykistörykmentin normaaliksi vuosiohjelmaksi vakiintui 1970-luvulla varusmieskoulutuksen ja kertausharjoitusten järjestämisen lisäksi kolme tykistöampumaleiriä vuosittain. Rovajärvellä pidettiin talvi- ja kesäleiri, upseerikokelaiden ampumaleiri Pahkajärvellä ja kertausharjoitusten päätökseksi järjestettiin kovapanosammunta Pahkajärvellä. Vuonna 1968 Karjalan tykistörykmentti määrättiin kokonaan moottorivetoiseksi. Viimeisen kerran patterin jaoksen eteen valjastetut tykkihevoset olivat käytössä 2.1.1968, jolloin koko tykistörykmentti oli koottu tekemään kunniaa poistuville hevosille. Hevosten tilalle tulivat MAN-vetoautot (myöhemmin Sisut) ja raskaat ATS-telavetäjät. 1960-lukua on pidetty Karjalan tykistörykmentin kehityksessä voimakkaan muutoksen
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=