135 9.4 Sotilasrakennukset linnoituksessa vuoden 1810 jälkeen Linnoitus menetti suurelta osin strategisen merkityksensä, kun Venäjä valloitti Suomen ja liitti kaupungin autonomiseen Suomeen. Tänne jäi sentään varuskunta, invalidikomennuskunta, ja kaupunki sijaitsi edelleen marssireittien varrella. Vallituksia ei linnoituksen lakkauttamisen jälkeen enää korjattu, mutta ei myöskään purettu. Vallit ja linnoitusesplanadi erottivat hoitamattominakin edelleen linnoituksen varuskunnan muusta kaupungista. Castrénin mukaan ns. suuri linnoitusten – Haminan, Lappeenrannan, Savonlinnan ja Kymenkartanon – lakkauttaminen vuonna 1835 jätti tilanteen ennalleen vallitusten ja esplanadialueen osalta. Linnoituslaitteet luovutettiin kyllä kaupungille juhlallisesti, mutta maistraatin tuli edelleen huolehtia niiden säilymisestä. Niitä tosin ei tarvinnut korjata. Kaupungille luovutettiin vain vallitukset, ja sotilasrakennukset jäivät kruunulle, samoin alueella olevat venäläisten sotilaiden viljelypalstat, vaikka kaupunki yritti senaatinkin avulla karkottaa niitä. Vuoteen 1835 tullessa linnoituslaitteet jo ränsistyivät. Turvepeitteet ja täytemaat painuivat ja reunukset vyöryivät. Muuritkin lähes sortuivat ja Nikolain etulinnake luhistui kokonaan. Viipurin portti pysyi sentään kunnossa. Vuonna 1839 kruunun linnoituslaitteista antama julistus selvitti suhteita ja muun muassa salli tarvittaessa täyttää vallihaudat. Laitteita ei kuitenkaan saatu tahallaan vahingoittaa tai hävittää. Linnoitusesplanadeista annettiin vielä erilliset määräykset lokakuussa 1839. Niiden mukaan ensimmäisen linjan alueelle eli 150 sylen päähän vallin huipusta ei saanut rakentaa mitään. Toiselle linjalle eli 450 sylen etäisyydelle saatiin tehdä puurakennuksia ilman kivijalkaa ja kellareita. Vuonna 1847 senaatti sääti, että rakennuspiirustuksia ei enää tarvinnut antaa insinöörihallituksen tarkastettaviksi, mutta linnoitusesplanadien rakennukset säilyivät edelleen insinöörijoukkojen vallassa. Valleja kunnostettiin tiettävästi ensimmäisen kerran vasta vuonna 1862. Silloinkaan eivät liene ainakaan keskeisesti rakennustöitä määränneet sotilaalliset tekijät, vaan vallit korjattiin hätäaputyönä linnoitukseen johtavan tien oikaisemisen ohella suurten nälkävuosien edellä. Linnoituksen rakennuksia käytettiin osittain. Niitä korjattiin ja tarpeen vaatiessa alueelle tehtiin uusiakin rakennuksia. 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla rakennuskanta oli varsin stabiili. Vanhoja rakennuksia käytettiin, mutta osa huonokuntoisista purettiin. Suurena toiminnallisena muutoksena sijoitettiin linnoituksen luoteisreunalle vanhoihin kivisiin kasarmirakennuksiin kehruuhuone eli naisvankila. Invalidikomennuskunta asui kahdessa pääkadun varren kivikasarmissa kolmannen ollessa tyhjillään. Vuonna 1817 tehty Viipurin läänin julkisten rakennusten luettelo mainitsee linnoitusniemeltä 26 sotilasrakennusta. Nikolain etulinnakkeessakin oli kasarmi ja ruutikellari. Rakennuksia valvoi luettelon mukaan Lappeenrannan invalidikomennuskunta. Insinöörikomennuskunta teki keväällä 1818 linnoituksessa rakennustöitä, joihin kaupunkikin lähetti 14 työmiestä. Komennuskunnan karttojen mukaan korjattiin ainakin pääkadun varrella kolmen kivikasarmin sadeveden poisto-ojaa. Kivirakennuksista purettiin päävartio jo 1810-luvun lopussa. Sen korvasi Viipurin portin corps de garde linnoituksen ainoana vartiorakennuksena. Vuonna 1820 purettiin insinöörikomennuskunnan kivinen paja. 1820-luvulla insinöörikomennuskunnan rakennukset otettiin upseerien asunnoiksi – lakkautetussa linnoituksessa ei komennuskuntaa enää tarvittu linnoituslaitteita huoltamaan. 1820-luvun alusta lähtien rakennusten kunnossapitoa koskeneet selostuspiirustukset päivättiin säännöllisesti Viipurissa. Knapas onkin huomauttanut, että lakkauttamisen jälkeen Lappeenrannan linnoitus itse asiassa toimi Viipurin alaisena sivuvaruskuntana. 1830-luvulle tultaessa linnoituksen sotilasrakennukset harventuivat ja keskittyivät ylätasanteen pääkadun varteen. Pohjoisessa olivat makasiinit, niistä etelään sijaitsivat kahden upseeritalon ja aiemman insinööritalon muodostamat korttelit, niistä edelleen etelään komendantin talon kortteli, kolmen kasarmin ja niiden takana sijainneiden puisen makasiinin ja keittiön muodostama kortteli ja viimeisenä portilla päävartiorakennus. Vuonna 1843 linnoitus käsitti venäläisten sotilasviranomaisten laatiman luettelon mukaan seuraavat
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=