Lappeenrannan varuskuntahistoria

178 väkäsky Suomen sotaväelle rakuunarykmentin muodostamisen aikataulun. 9.7.3 Ratsuväkivaruskunnan rakennussuunnitelma Kasarmialueen perussuunnitelma vahvistui käytännössä jo edellä mainitun nelihenkisen komission tammikuisella Lappeenrannan-käynnillä. Tulevaa varuskunta-alue kaavailtiin piirtämällä paikanvalitsijoiden mukana olleelle kartalle ne rakennukset, joiden ainakin arveltiin olevan tarpeellisia. Tarkastajat olivat heti alussa yksimielisiä upseerien asuntojen sijoittamisesta tilan voittamiseksi erilleen kasarmikoostumasta. Niille sopivaksi paikaksi havaittiin alueen Saimaan puoleinen reuna. Tallit päätettiin sijoittaa apurakennusten tavoin siten, että niiden väliin jäisi tuulelta suojattuja ratsastuspihoja. Varsinaiset kasarmit tuli sijoittaa ensimmäisinä suoraan linjaan aluetta reunustavan lehtikujan (allé) varteen. Lehtikuja eristäisi kahdensadan jalan pituisella alueella sijaitsevan kasarmiryhmän maantiestä. Tie tulisi siirtää kansakoulun lounaispuolelle erottamaan kasarmikoostumaa koulusta. Tämän järjestelyn arveltiin tuottavan niin upseerien kuin miehistönkin asunnoille tarpeeksi ilmaa ja valoa. Tallit olisivat myös niin kaukana asuinrakennuksista, etteivät ne myrkyttäisi asuntojen ilmaa, ja toisaalta kuitenkin niin lähellä, jotta talleilla vakituisesti oleskelemaan joutuvat pystyivät kasarmeja käyttämään. Tallien ja maneesien väliin oli jätettävä avoimia ratsastuspihoja. Näillä oli kahtalainen merkitys: toisaalta ne tuottivat talleille ilmaa ja valoa ja toisaalta niiden käyttö ratsastuspihoina vähentäisi muuten tarvittavien maneesien lukumäärää. Upseerikerhon ja kanslian erottaminen toisistaan pidettiin tarpeellisena. Kanslia, päivystyshuone ja kirjuriasunto katsottiin parhaaksi sijoittaa kasarmien luokse, upseerikerho adjutantin ja kassanhoitajan asuntoineen muitten upseeriasuntojen luokse Saimaan rantaan, lähelle komentajan asuntoa. Pesutupa tuli erottaa leipomosta ja sijoittaa yhdessä saunan kanssa rantaan. Samoin tuli paja palovaarallisena sijoittaa kauemmaksi muista rakennuksista. Sairaalalle löydettiin kaksi mahdollista paikkaa, joko leirialueen ja leirisairaalan viereen tai kasarmialueelle eteläisimmäksi Saimaan rantaan. Se sijoitettiin lopulta Suomen sotaväen leiripaikan viereen leirisairaalan alueelle. Suomen asevelvollisten joukkojen komentajan kenraaliluutnantti Ramsayn vuoden 1888 loppupuolella laatiman mietinnön mukaan rykmentin tilojen rakentaminen tuli porrastaa. Vuoden 1891 marraskuuhun mennessä tuli saada valmiiksi alipäällystön ja miehistön asuintilat ja tallit 2/3: lle rykmentin vahvuudesta. Samoin valmiina tuli olla maneesi ja kaikki talousrakennukset. Seuraavan talouskauden aikana tehtäisiin loput rakennukset. Niiden tuli tämän suunnitelman mukaan olla valmiina marraskuun alussa 1892 ‑- kuitenkin voitiin tarvittaessa siirtää upseeriasuntojen rakentamista myöhemmäksi. Upseerit asuisivat tarvittavan ajan vuokra-asunnoissa kaupungissa. Senaatti ei 5.3. päivätyssä kirjeessään keisarille tiukkaan aikatauluun vedoten lähettänyt rakennusten piirustuksia ja kustannuslaskelmia, vaan pelkästään kasarmirakennusten asemakartan. Senaatti ehdotti Ramsayn mietinnön mukaisesti, että ratsuväki järjestäytyisi vuosina 1890‑-1892. Osa kasarmialueen tiloista tulisi alipäällystön kouluttamiseksi rakentaa kuluvana vuonna 1889. Näiden piirustukset ja kustannusarviot senaatti oli jo käsitellyt ja hyväksynyt. Senaatti määräsi samana päivänä ylihallituksen tekemään kiireesti rakuunarykmentin luonnospiirustuksia ja kustannusarvioita sekä sijoituskarttaa. Upseereiden ja alipäällystön asunnoista sekä työtuvista piti tehdä vaihtoehtoiset ehdotukset tiili- ja puurakennuksina. Työ tuli valmistella yhdessä Suomen sotaväen ylilääkärin ja sotilaspäällystön kanssa – kenraaliluutnantti Ramsay oli jo aiemmassa muistiossaan pitänyt tärkeänä rykmentinkomentajan nimittämistä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Komentajan tuli muiden toimiensa ohella valvoa kasarmien rakentamista. Ylihallitusta käskettiin valmistautua pystyttämään yksi kivikasarmi ja ehkä muitakin kivirakennuksia jo kuluvana vuonna (1889). Erityisesti tuli valmistella tarpeellisen tiilimäärän varaaminen rakennustöihin ja perustus- ja sokkelikivien hankinta talven aikana Lappeenrantaan. Senaatti määritteli myös Suomen rakuunarykmentin rakennuksien tilaohjelman. Rykmentin

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=