197 mittelyn tiilipinnan runsaan koristelun sijasta. Tähän liittyen voi pitää sivurisaliittien ja korkeamman keskusosan kattojen komplisoituja taitoksia ja suhteita merkittävänä osana rakennusten arkkitehtuuria. Rakuunakasarmien ulkoarkkitehtuuriin nähden todettakoon vielä, että nyt toteutettiin Suomen ensimmäistä tämänkaltaista instituutiorakennusta. 1800-luvun lopun arkkitehtien tärkeimpänä tehtävänä onkin todettu uusien instituutiorakennusten kehittäminen uusille yhteiskuntatekijöille. Tehtävä toteutettiin ulkoarkkitehtuurin osalta etsimällä historiasta uudelle rakennukselle sen käyttöä vastaava tyyli. Asevelvollisuuslain sanelemalle uudelle instituutiolle, asevelvollisuusarmeijalle rakennettujen maaseutukaupunkeihin sijoitettujen puukasarmien tyyliksi valittiin klassismi. Sen puitteissa viittaus sotilaisiin ja sotilaallisuuteen hoidettiin selkeästi klassismin perinteistä muotokieltä käyttäen valitsemalla ulkoarkkitehtuurin pylväsmalliksi karu doorilainen järjestelmä. Viljon mielestä vuosien 1875–1895 välisen arkkitehtuurin tyyli ei ollut kovin yhtenäistä, vaan siinä näkyivät monet tekijät, esimerkiksi arkkitehdin oma maku ja muoti. Siten sen kauden arkkitehtuurista puuttuu selkeä normisto, ja yksittäisten arkkitehtien tuotannossakin erottuu tyylimuutoksia. Hiukan myöhemmin Helsinkiin rakennetun Uudenmaan pataljoonan tiilisiin miehistökasarmeihin sovelletussa pyörökaarityylissä esiintyi gotiikan ja renessanssin aiheita. Lappeenrannan rakuunakasarmien tyyli taas siirtyi klassismin aiheisiin. Helsingissä käytettiin gotisoivasti ikkunoiden pyörökaaria, pyöröikkunoita ja kattoratsastajia. Nämä tyylielementit puuttuivat Lappeenrannasta. Sen sijaan Gripenbergin käyttämät tyylielementit – koko pystyseinän mittaiset liseenit eli muurinauhat, ikkunankehykset ja liseenin “tukema” räystään alapuolinen friisi – viittaavat klassismin ja osin toki renessanssinkin muotokieleen. Muutosta selittänee osin vuoden 1890 vaihteen tienoilla Suomen arkkitehtuurin suunnanmuutos. Ylihallitus siirtyi tällöin Viljon mukaan arkkitehtuurissaan klassismiin, ja ylijohtaja Gripenbergillä oli siinä ratkaiseva rooli. Sinänsä kasarmien ulkoarkkitehtuuri kytkeytyy Suomessa jo vuosikymmeniä aikaisemmin esiintyneeseen vapaaseen klassismiin. Kasarmien liseenit kyllä kantavat periaatteessa räystään alla sijaitsevaa friisiä, mutta friisinä toimivat ullakon ikkunat ja niiden väliset kasetit. Lisäksi kolmannen kerroksen osoittava vaakalista on luonteeltaan atektoninen ‑ liseenit kannattavat vain kattokerrosta. Kasarmirakennusten seinäpinnan sinänsä yksinkertaisen jäsentelyn juuret ulottuvat siten perinteisen klassismin aiheiden ohella muuallekin ajan tyyleihin. Jotkut julkisivujen yksityiskohdat on esimerkiksi liitetty englantilaiseen Tudor-gotiikkaan. Siirtyminen puukasarmeista punatiilikasarmeihin voidaan liittää myös yleisempään muutosprosessiin yksikerroksisten puutalojen leimaamista esiteollisista kaupungeista kohti teollistuneen yhteisön kivikaupunkeja. Tältä kannalta tarkka-ampujapataljoonien puiset ja yksikerroksiset kasarmialueet noudattavat perinteisen suomalaisen ruutukaavaan rakennetun puukaupungin rakennustapaa. Punatiiliset, historistista arkkitehtuuria edustavat kasarmit taas ilmentävät muuttunutta kaupunkia, johon teollistuminen oli jo tuonut mukanaan tiilisiä tuotantorakennuksia. Jäljempänä Suomen rakuunarykmentin kasarmialueen rakennuskohtaisessa kuvauksessa ei enää puututa tarkemmin erillisten rakennusten valmistumisjärjestykseen tai yksittäisiin rakennustöihin. Rakennuksen nimen jäljessä oleva numero vastaa ylihallituksen rakennuspiirustusten rakennusnumerointia. Numero viittaa myös kaavion rakennusnumerointiin. Kasarmialueen rakennus n:o 1, yksikerroksinen rykmentinkomentajan talo, sijaitsi alueen länsirannassa hiukan kauppias Reichardtin huvilasta kaakkoon. Pohjakaavaltaan u-volyymiseen rakennukseen oli kaksi sisäänkäyntiä u:n sakaroista, jotka olivat kohti ylärinteen puolella kulkevaa tietä. Talon tienpuoleisella sivulla sijaitsi keskellä iso kolmeikkunainen ruokasali, jonka molemmilla puolilla olivat palvelijoiden tilat, eteiset ja keittiö. Järven puolella sijaitsi neljän huoneen – lastenhuoneen, makuuhuoneen, salongin ja rakennuksen kulmassa sijaitsevan huoneen ryhmittymä. Huoneita liittivät yhtenäiseksi tilasarjaksi lähellä ulkoseinää samalla tasolla sijaitsevat kaksoisovet: avattuina ne tarjosivat rakennuksen päästä päähän vapaan näkymän. Keskellä sijaitseva salonki oli huoneista suurin ja siitä johti ovi tien puolella taloa sijaitsevaan ruokasaliin. Toiminnoiltaan rakennus jakautui kahteen osaan. Lähempänä Reichardtin huvilaa sijaitseva pää oli rykmentin komentajan ja hänen perheensä käytössä. Siellä oli kaksi lastenhuonetta, keittiö, palvelijanhuone ja makuuhuone. Talon toinen pää voitiin omine sisäänkäynteineen eristää virka-asioiden hoitoon. Tätä kuvastaen merkittiin kahden tämän päädyn huoneen käyttötarkoitukseksi piirustuksiin “Herrns rum” – täällä
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=