218 mestareiden verstasrakennus olivat julkisivuiltaan koristelemattomia. Lappeenrantaan rakennettujen varastojen (rakennukset n:ot 5‑-17) julkisivujen tiilikoristelu oli niukempaa kuin muissa rakennuksissa. Usein kalterin suojaamia ikkunoita koristivat yksinkertaiset ikkunanpenkit. Räystäslista oli vain lievästi profiloitu, eikä hammaslistaa esiintynyt. Pohjakaavat olivat avoimia, rakennuksen keskellä sijaitsivat kattoa tukevat pilarit. Pääosa varastoista oli rakennettu tykistölle. Tykistövarastoissa julkisivuja koristivat jykevät liseenit. Seinäpinnalla ne olivat yksittäisiä, mutta rakennuksien tukevuutta korostamaan oli kulmiin sijoitettu kaksoisliseenit. Hiukan seinäpinnan puolivälin yläpuolella oli liseenit vahvasti profiloitu, ja sitten liseeni jatkui koristelemattomana muurinauhana räystääseen. Liseeneillä lienee oma merkityksensä seinän tukirakenteena, mutta samalla ne osoittivat rakennuksen käyttötarkoituksen. Profilointi muistuttaa jossain määrin kapiteelia ja samalla luo illuusion romaanistyyppisestä, paksua muuria tukevasta tukipilarista, mahdollisesti myös ruutikellarista. 1910-luvun tallit (n:ot 18–23) tunnisti muiden tiilirakennusten joukosta pienistä ikkunoistaan ja katon ilmanvaihtoputkien hatuista. Kuusiruutuisten ikkunoiden alapenkit oli koristeellisesti muurattu ja kukin ikkuna sijoitettu leveän liseenin erottamaan vyöhykkeeseen. Ullakkoikkunat olivat puolikaaren muotoisia. Rakennusten päädyissä oli pulpettikattoiset porstuat. Niihin oli käynti sivuilta ja niihin oli sijoitettu myös varastohuoneet. Isompien tallien keskiosaan oli lisäksi sijoitettu tallin levyinen, molemmille sivuille aukeava eteinen. Pilttuut oli ryhmitelty porstuoista alkavien käytävien molemmin puolin. Rakennuksen keskelle oli sijoitettu kattoa kannattava pilarisarja. Tallit olivat yleensä suorakaiteen muotoisia ja satulakattoisia. Tästä mallista poikkesi kuitenkin T-volyyminen sairastallityyppi. Erilainen pohjakaavavolyymi johtui hoitotilojen sijoittamisesta rakennukseen. Näin voitiin myös eristää mahdollisesti tarttuvia tauteja sairastavat hevoset. Talliosien julkisivuja leimasi sama kuusiruutuisen pienen ikkunan malli kuin muissakin talleissa, mutta hoitotiloissa ikkunakoko oli suurempi. 9.8 Kaupunkiyhteisön muista rakennuksista Vuoden 1812 liitoksen yhteydessä todettiin valtion omistavan linnoitusniemellä lakkautetun Kyminkartanon provinssikanslian talon kivisine kassakellareineen, talleineen ja talousrakennuksineen. Kaupunkikin oli rakentanut linnoitukseen kaksi sotilasasuntolaa, joita käytettiin ainakin vielä 1812. Suuressa esikaupungissa oli siviilihallinnolla lakkautetun rajatullin rakennus ja piirikoulu. Kaupunkiyhteisön tärkeimpiä julkisia rakennuksia olivat vaatimaton raatihuone ja ortodoksinen kirkko linnoituksessa sekä Suuressa esikaupungissa kaupungin ja Lappeen pitäjän yhteinen luterilainen kirkko, kaupungin vuonna 1780 rakentama koulutalo, sairaala ja Lappeen pitäjäntupa. Vuoden 1812 jälkeen kaupunkiin rakennettiin edelleen 1700-luvun tapaan yhteisön toimintojen vaatimia tiloja, muun muassa uusi raatihuone ja useita koulutaloja. Linnoituksessa muunnettiin vanhoja sotilasrakennuksia kehruuhuoneeksi ja vankilaksi ja rakennettiin myöhemmin uusi punatiilinen sellivankila. Vuonna 1856 arvioitiin Venäjän valtion omistavan Lappeenrannassa rakennuksia 58 625 hopearuplan ja Suomen valtion samoin 32 000 hopearuplan arvosta. Viimeksimainituista arvokkaimmat olivat kehruuhuoneen rakennukset ja tarkka-ampujapataljoonan 1200 hopearuplan arvoinen varushuone. Ennen 1880-lukua muiden valtion rakennuksia kuin sotilasrakennuksia oli Lappeenrannassa vähän. Tilasto Viipurin läänin valtionrakennuksista 1880-luvulla sisälsi täältä ennen ratsuväen kasarmien valmistumista vain kolme kruunun varoin korjattavaa rakennuskohdetta – 29. reservikomppanian rakennukset, työvankila ja keisarin talo. Autonomian kauden loppupuolella Lappeenrannan kaupunkiin ilmaantui yhä enemmän julkisia rakennuksia. Tosin on huomattava, että enemmistö niistä oli yhä sotilasrakennuksia. Valtion ja kaupungin ohella tarvitsivat myös palvelut, teollisuus ja yhdistystoiminta nyt runsaammin rakennuksia. Jotkut niistä, kuten apteekit tai kahvilat, eivät tosin välttämättä erottuneet kovin paljoa yksityistaloista. Teollisuusrakennukset usein tiilisinä erottuivat muista, mutta niitä ei yleensä sijoitettu kaupungin keskustaan. Kaupunkiin rakennettiin tai joskus muunnettiin vanhoista taloista esimerkiksi kolerasairaala, köyhäintalo, kaksi apteekkia, palokunnan talo, työväenyhdistyksen talo, Seurahuone ja kaksi hotellia, asemarakennus ja ns. keisarin talo.
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=