217 Venäjällä voitiin epäilemättä käyttää omien linnojen, puolustusluostareiden tai vaikkapa Moskovan Kremlin muurin tiiliarkkitehtuurin aiheita. Punatiilen historistinen käyttö tunnettiin myös venäläisten joukkojen aiemmin Suomeen tuottamissa sotilasrakennuksissa. 1910-luvun tiilisten sotilasrakennusten voidaan katsoa jatkavan samaa arkkitehtuuriperintöä kuin esimerkiksi Suomenlinnaan 1880-luvun alussa rakennettu punatiilinen tykistömaneesi. Todettakoon, että Suomessa 1800-luvun loppupuolella sovellettiin ortodoksisiin kirkkoihin ns. vanhavenäläistä tyyliä. Se käytti Venäjän ja Bysantin vanhan rakennustaiteen aiheita. Ainakin Tampereen ortodoksinen kirkko toteutettiin punatiilisenä. Myös Lappeenrantaan rakenteilla ollut, alun perin suomenmaalaisen rakuunarykmentin sotilaskirkoksi tarkoitettu rakennus oli punatiilinen. Akateemikko Georg Koshkovin vuonna 1912 laatimien piirustusten mukaan aloitetut rakennustyöt keskeytyivät vuonna 1914. Sodan jälkeen rappeutumaan päässyt kirkko muutettiin Ilmari Launiksen suunnitelmien mukaan luterilaisen kaupunkiseurakunnan kirkoksi. 1910-luvulla Suomeen tehtyjen sotilasrakennusten arkkitehtuuriaiheita ei ole toistaiseksi perusteellisesti analysoitu eikä vertailtu. Lappeenrannan rakennusten arkkitehtuuri näyttää kuitenkin noudattavan hyvin tarkkaan muualle tehtyjen rakennusten muotokieltä. On kuitenkin epävarmaa, onko niille identtisiä vastineita muualla. Rakennuksista kasarmeissa käytettiin julkisivuissa runsaimmin koristeaiheita. Esimerkiksi 22. mörssäritykistörykmentille rakennetun kaksikerroksisen kasarmin (kaavion rakennus n:o 2), suorakaiteen muotoisen ja satulakattoisen rakennuksen julkisivuja jäsensivät liseenit ja räystään alapuolinen tiilinen hammaslista. Pitkällä sivulla symmetrisesti sijainneita oviaukkoja korostivat frontonit. Ne oli muodostettu jatkamalla ovea reunustavia liseenejä yli räystäslinjan. Liseenien yläosaan oli sijoitettu palmettikoristeet. Oven yläpuolelle oli osin hammaslistalla koristettuun kehykseen sijoitettu ikkuna. Rakennuksen yläkerran ikkunoiden yläpuolista kaarta korosti lakikiven omainen tiilikoriste. Rakennuksen päädyssä ikkunoita oli vain yksi kerrosta kohden keskellä rakennusta. Myös ullakon kohdalle oli sijoitettu ikkuna. Ikkunoiden yläpuolelle oli neljällä palmetilla ja hammaslistalla muodostettu frontoni, joka muutti satulakaton linnamaiseksi sakaraharjaksi. Hammaslista jatkui edelleen räystääseen asti, jossa liseenit “tukivat” rakennetta. Räystään päällä oli vielä kulmissa vastineet katonharjan sakaroille. Pohjakaavan päädyissä porraskäytävien takaisessa rakennusosasta sijaitsivat käymälät, kanslia ja päällystön käytössä olleet huoneet. Miehistön majoitustila keskellä rakennusta oli periaatteessa avoin, mutta tukimuurit jakoivat sitä jossain määrin. Makuusijat oli jaettu kymmeneen 12 sängyn tai laverin ryhmään keskilattian molemmin puolin. Kasarmiin tuli majoittaa yksi patteri. Rakuunoiden kasarmialueen toinen kasarmi (rakennus n:o 1) kohosi aivan sen kaakkoisnurkkaan. Kasarmi peitti alleen osan esplanadin puista. Rakentamalla kasarmi aivan alueen laitaan saatiin kasarmialueen puolelle pieni kokoontumis- ja harjoitusaukio. 11. suomenmaalaiselle tarkka-ampujarykmentille tehty rakennus oli suurin alueen kasarmeista. Sen julkisivujen muotokieli noudatti artellin viereen rakennetun kasarmin tiilikoristeiden muotoja. Rakennuksen suurempi koko edellytti enemmän ikkunoita. Samoin oviaukot ja risaliitit sijaitsivat toisin kuin toisessa kasarmissa. Oviaukot olivat poikkeuksellisesti molemmissa päädyissä. Tämän aiheutti kenties rakennuksen ahdas sijainti alueen kulmassa. Julkisivun sivurisaliitit osoittivat pohjakaavan porraskäytävien sijainnin ja keskiosan risaliitti taas rakennuksen keskustan pienemmän huonejaon. Rakennuksen pohjakaava noudatti samoja periaatteita kuin artellin viereen rakennettu kasarmi. Isommassa kasarmissa pohjakaava kuitenkin kaksinkertaistui. Pohjakaavatyyppiin oli lisätty keskelle ilmeisestikin aliupseerien käytössä tai säilytystiloina toimivia huoneita. Niiden molemmilla puolilla taas sijaitsivat peilikuvina majoitussalit ja päädyn pesutuvat, käymälät, portaikot ja toimistohuoneet. Linnoituksen kaksikerroksisissa asuintaloissa esiintyivät jälleen tyypillinen hammaslistakoriste sekä kasarmeja vielä hiukan useammin palmettikoristeet. Kasarmeista niitä erotti sivurisaliittien frontonipääty. Kun kasarmeissa julkisivujen frontonit päättyivät tornimaisina sakaraharjaan, oli asuinrakennuksissa tornimaisuus vaihdettu päätykolmioon. Toisaalta päätykolmionkin katkaisi huipultaan sakaraharja. Yksikerroksisen ruokalarakennuksen julkisivut jäsentyivät kasarmien tapaan. Keittiöt sijaitsivat päädyissä ja rakennuksen keskiosa oli avointa rautapylväillä tuettua ruokalatilaa. Leipomo ja
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=