225 10 JOUKKO-OSASTOT VUODEN 1812 JÄLKEEN 10.1 Venäläiset joukot Lappeenrannassa toimi linnoituksen lakkauttamisen jälkeen pysyvästi invalidikomennuskunta. Ajoittain täällä oli myös esikuntakomennuskunta, joka käsitti upseerin ja 33 miestä. Vakinaista sotilaspäällystöä oli liitosvuonna 1812 paikallismajuri, armeijan majuri Carl von Brakel, satamapäällikkö, luutnantti Gustaf Linbom, paikallismajurin adjutantti Vasili Biukov, invalidikomennuskunnan päällikkö luutnantti Gottfried Julius ja sen luutnantti Anton Dubinin. Sotilaiden muonituksesta vastasi muonituspäällikkö Kusma Bessonov. Lappeenrannan ainoa lääkäri vuonna 1812 oli Castrénin mukaan varuskunnan lääkäri Feodor Bjukov, joka seuraavana vuonna nimitettiin piirilääkäriksi. Vuonna 1812 heijastui vielä Castrénin mukaan Napoleonin Venäjän retki Lappeenrantaan monina läpimarsseina ja tilapäismajoituksina. Vuoden 1812 lopussa ilmoitettiin varsinainen varuskunta 300‑600 miehen vahvuiseksi ja varuskunnan ulkopuolisten kenttärykmenttien osia oleskelleen kaupungissa 400‑600 miestä. Varuskunnan sairaalassa oli vuoden 1812 lopussa 25 potilasta. Kaupungin kokonaisväkiluku oli ilman sotilaita 210 henkeä. Vuonna 1812 oli Saimaan laivasto jo hajotettu, mutta Tyysterniemessä oli vielä siis paikalla satamapäällikkö Gustaf Linbom, ja laivaston rakennuksiin oli asetettu sotilasvartio. Vuoden 1813 lopussa majaili laivaston tiloissa suomenmaalaisen rakuunarykmentin osasto ja kaupungissa 44. jääkärirykmentin krenatöörikomppania. Myös vuonna 1815 oli 44. jääkärirykmentin miehiä runsaasti majoituksessa. Lappeenrannan varuskunnan päällikkönä toimi 1800-luvun alkupuolella paikallismajuri ja myöhemmin komendantin nimellä toiminut upseeri. Ensimmäisenä varuskunnan päällikkönä linnoituksen lakkauttamisen jälkeen toiminut paikallismajuri Brakel siirtyi syksyllä 1814 Ruotsinsalmen linnoitukseen eli Kotkaan. Hänen tilalleen tuli Bubekin. Tätä seurasi vuonna 1818 majuri Johan Magnus Govinius, joka myöhemmin ylennettiin everstiluutnantiksi. Govinius oli edelleen komentajana vuonna 1835, linnoituslaitteiden kaupungille luovuttamisen aikana. Everstiksi ylennyt Govinius ja invalidikomennuskunnan päällikkö N. Jakovlev kuolivat vuoden 1848 lopussa varuskuntaan levinneeseen koleraan. Heidän jälkeensä toimi sekä invalidikomennuskunnan päällikkönä että paikallismajurina kapteeni Wegen. Paikallismajuriksi tuli vuonna 1849 majuri Kanille. Hänen ja kaupunkilaisen suhteet kiristyivät. Castrénin mukaan kaupunkilaiset jopa anoivat syksyllä 1853 Kanillen siirtämistä toiselle paikkakunnalle. Sodan kynnyksellä tähän ei kuitenkaan suostuttu. Varuskunnan päällikkö Kanille siirtyi vuonna 1861 pois Lappeenrannasta. Hänen tilallaan toimi ilmeisestikin aluksi invalidikomennuskunnan päällikkö Uggla, kunnes 1863 hänet korvasi majuri Theodor Aminoff. Tämä kuoli jo samana vuonna, ja uudeksi paikallismajuriksi tuli kapteeni, sittemmin everstiluutnantti Wilhelm Wikberg. Vuonna 1878 oli Lappeenrannan linnoituksen paikallismajurina Brilkin, joka joidenkin lähteissä tarkemmin erottelemattomien rikkeiden jälkeen pidätettiin ja lähetettiin Viipuriin sotaoikeuteen. Hänen tilalleen tuli Viipurista paikallisadjutantti Klemm. Theodor Klemm oli alun perin saksalainen, osallistui Sevastopolin piiritykseen ja haavoittui siellä. Klemmin ja kaupungin välillä oli Liisa Castrénin mukaan hyvä suhde. Klemm oli Lappeenrannassa kuolemaansa vuonna 1891 saakka. Hänen jälkeensä tuli paikallismajuriksi everstiluutnantti Trustalevski, joka mainitaan varuskunnan komendanttina vielä vuonna 1901. Varuskunnan kasvaessa 1900-luvun alussa lakkautettiin paikallismajurin virka ja tilalle tuli komendantti. Tässä virassa näyttävät vuoteen 1914 saakka toimineen suomenmaalaisen rakuunarykmentin everstin arvoiset komentajat. Esimerkiksi vuonna 1910 oli komendanttina suomenmaalaisen rakuunarykmentin komentaja eversti Vannovski. Hänen ylettyään kenraaliksi tuli komendantiksi eversti Skoropadski. Vuonna 1917 komendanttina oli eversti Filippov. Linnoituksen lakkauttamisesta 1860-luvulle asti toimi kaupungin pääasiallisena varuskuntajoukkona muutaman sadan miehen vahvuinen invalidikomennuskunta. Sen päällikkö luutnantti Gottfried Julius palveli Lappeenrannassa yli 70-vuotiaaksi saakka. Erottuaan ilmeisesti aivan 1820-luvun alussa kaupunkilaisten keskuudessa suosittu Julius jäi Lappeenrantaan ja kuoli 80-vuotiaana vuonna 1827.
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=