229 Vuonna 1910 oli Lappeenrannassa viidestä rykmentistä yhteensä 10 000 miestä, suuri osa kuitenkin leirillä. Leirikokouksia pidettiinkin säännöllisin väliajoin. Vuonna 1912 oli Lappeenrannassa yllättäen majoitettava liki neljäsataa sotilasta. Joukkoja ei nyt kuitenkaan enää sijoitettu aiempaan tapaan yksityistaloihin, vaan sekä kaupunkilaisten että rykmentin komentajan toivomuksesta sotilaat majoitettiin kansakoululle. Seuraavana vuonna ja sotavuosina jouduttiin sotilaita taas sijoittamaan yksityismajoitukseenkin. Lappeenranta pääsi vähällä varuskunnasta. Majoituskulut olivat esimerkiksi vuonna 1876 hiukan yli 6 000 markkaa. Samaan aikaan kaupunkilaisia oli 1 131. Vuonna 1878 Lappeenranta maksoi sotilasmajoituskuluja yli 7 000 markkaa; samaan aikaan esimerkiksi lähimmistä kaupungeista Hamina yli 26 000 ja Viipuri 119 000 markkaa. Lappeenrannassa oli läänin kuvernöörin mukaan vuonna 1878 asukkaita 1 119, Haminassa 2 734 ja Viipurissa 9 320 henkeä. Liisa Castrénin mukaan suhteet kaupunkilaisten ja venäläisten sotilaiden välillä olivat 1890luvulle asti sangen hyvät. Venäläisten sotilaiden harjoituksia käytiin katsomassa harjoituskentän laidalla ja kuunneltiin mieluusti sotilassoittokuntaa, joka soitti myös kylpylaitoksessa ja kaupungin juhlissa. Hyvät suhteet ainakin upseeristoon olivat toisaalta luontevia, sillä vuosina 1830–1850 saattoi autonomisen Suomen venäläisissä joukoissa olla suomalaisia upseereita jopa puolet heidän määrästään. Vielä pitkälle 1890-luvullekin venäläisten ja suomalaisten joukkojen välit olivat ainakin päällystön kesken korrekteja. Esimerkiksi kun Lappeenrantaan siirrettiin vuonna 1892 kaksi komppaniaa 3. suomenmaalaisesta tarkka-ampujarykmentistä, niin autonomisen Suomen rakuunarykmentti järjesti saapuneille tervetuliaisiksi päivällisen ja Kazanzovin mukaan vieraanvaraisuutta osoittaen tarjosi upseerikerhonsa saapuneiden käyttöön. Kun tarkka-ampujaprikaatin oma upseerikasino avattiin vuonna 1895, kutsuttiin rakuunaupseerit puolestaan juhlallisiin avajaisiin. Niihin tuli muun muassa Viipurista rykmentin komentaja Kurganovits. Juhlan päätteeksi rakuunarykmentin upseereille annettiin kutsukortit jotka oikeuttivat heidät käymään 3. rykmentin upseerikerhossa. Vuosina 1864–1905 muodostivat Suomeen sijoitetut joukot Suomen sotilaspiirin, jonka komentajana oli kenraalikuvernööri. Tämän jälkeen alistettiin joukot Pietarin sotilaspiirille. Lappeenrannan varuskunta koostui vuoden 1864 jälkeen suomalaisten joukkojen ohella seuraavista Venäjän joukoista: vuosina 1864–1865 92. Petshoran jalkaväkirykmentin esikunta ja kolme komppaniaa, vuosina 1865–1877 91. Dvinan jalkaväkirykmentistä vuoroin 4. ja 5. pataljoona, vuosina 1878–1879 92. Petshoran jalkaväkirykmentin kolme komppaniaa, vuosina 1880–1883 92. Petshoran jalkaväkirykmentin 1. ja 4. pataljoona, vuosina 1884–1892 24. tykistörykmentin 1. patteri, vuosina 1889–1892 93. Irkutskin jalkaväkirykmentin 1. pataljoona, vuosina 1893–1898 3. suomenmaalaisen tarkka-ampujarykmentin kolme komppaniaa, vuosina 1898–1902 4. suomenmaalaisen tarkkaampujarykmentin 2. pataljoona, vuosina 1902–1910 8. suomenmaalaisen tarkka-ampujarykmentin 2. pataljoona, vuosina 1910–1914 11. suomenmaalainen tarkka-ampujarykmentti, vuosina 1901–1914 55. suomenmaalainen rakuunarykmentti (järjestysnumero joulukuusta 1907 alkaen 22). Joidenkin joukko-osastojen osalta tiedetään myös komentajien nimet. Kazanzov ilmoittaa Petshoran rykmentin komentajaksi 1860-luvulla eversti Julian Konopljanskin. Varuskunnan tykistöjoukkoosastoa eli 1. patteria taas johti vuoteen 1889 asti eversti Maltsevski ja vuosina 1890–1892 eversti Tsyklinski. 4. suomenmaalaisen tarkka-ampujarykmentin komentaja oli 1890-luvulla eversti Gannenfeldt. 4. suomenmaalaisen tarkka-ampujarykmentin komentajana oli vuosisadan vaihteen jälkeen everstiluutnantti Zdanov. Vuonna 1901 muodostetun 8. suomenmaalaisen tarkka-ampujarykmentin esikunta ja 1. pataljoona olivat Viipurissa. Lappeenrannassa olevan 2. pataljoonan komentaja oli ainakin vuonna 1910 everstiluutnantti Jakimov. Lakkautetun Suomen rakuunarykmentin tilalle tullut suomenmaalainen rakuunarykmentti pysyi Lappeenrannassa aina vuoteen 1914 saakka. Vuoden 1901 lopussa muodostetun uuden rykmentin komentajaksi määrättiin suomalaissyntyinen, Hiitolassa syntynyt Aleksander Grigorkoff. Hän oli palvellut Suomen rakuunarykmentissä vuosina 1890–1896 ja sen jälkeen muun muassa Arkangelogorodin rakuunarykmentin komentajana.
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=