228 Vuoteen 1862 mennessä oli Lappeenrannassa jo Krimin sodan aiheuttamat majoitusongelmat ohitettu. Sodan jälkeen venäläisistä joukoista sijoitettiin Castrénin mukaan Lappeenrantaan pysyvästi 1. suomenmaalainen tykistöpatteri päällikkönään eversti Lopzov. Patteri harjoitteli usein kaupungin lähellä leirikentällä, siellä tosin vain tyhjin panoksin. Kovapanosammunnat suoritettiin kesästä 1858 lähtien ns. Lavolan nummella eli kaupungista Haminan tietä sen itäpuolella. Harjoituskenttä toimi Joutsenkentän tavoin väliaikoina kaupungin laitumena. Tykistö pysyi Lappeenrannassa edelleen vuonna 1859. Tällöin varuskuntainsinööri alikapteeni Titov mainitsi raportissaan aloittaessaan työt hänelle kuuluvassa rakennuspiirissä, että tykistön alemman miehistön käytössä oleva tiilikasarmi kaipasi valkaisua ja rappausta. Keväällä 1862 vaihtui tykistön eli 1. suomenmaalaisen tykistöpatterin komentajan Lopzovin tilalle everstiluutnantti von Medemin. Vuonna 1866 taas mainittiin tykistön päällikkönä Raijetski. Tykistö oli varuskuntana pitkään ja asui linnoituksen kivikasarmeissa, joista ainakin yhtä korjattiin vielä vuonna 1873 23. tykistörykmentin lukuun. Vuonna 1877 Östra Finland-lehti taas mainitsi Lappeenrannassa “jo vuosia olleen” tykistöpatteriston lähteneen 30. toukokuuta kesäleirille Parolaan. Tykistön ohella majaili vuosina 1862–1865 Lappeenrannassa 92. Petshoran jalkaväkirykmentin esikunta ja kolme sen tarkka-ampujakomppaniaa. Yksi rykmentin pataljoonista asui Lappeenrannan lähellä Hanhijärven kylässä. Rykmentin komenajana oli tällöin eversti J. Konoplianski. Vuosina 1865‑- 1877 oli varuskuntana vuoroin 91. Dvinan jalkaväkirykmentin neljäs ja viides pataljoona. Täältä käsin ne kävivät leiriharjoituksissa pääosin Parolassa. 1860-luvun lopussa oli kaupungissa myös ainakin 90. Onegan jalkaväkirykmentti tai ainakin sen osia, sillä vuonna 1868 käsiteltiin Lappeenrannan raastuvanoikeudessa juttua, joka koski sen rykmentin saunarannassa hukkunutta sotilasta. 1860-luvulle saakka oli venäläisiä joukkoja Suomessa yhden jalkaväkidivisioonan verran. Divisioona oli periaatteessa sama, vaikka sen numero välillä vaihtuikin (23, 19, 21 ja 22). Lisäksi oli esim. linnoitusjoukkoja ja kasakoita. 1870-luvulla oli autonomisessa Suomessa venäläisistä joukoista 23. ja 1880-luvulla 24. divisioona. 1870-luvun jälkeen oli venäläisiä varuskuntia Lappeenrannan ohella Helsingissä, Turussa, Hämeenlinnassa, Viipurissa, Haminassa, Kotkassa ja Loviisassa. Kesällä 1883 majaili Lappeenrannassa 4. pataljoona 93. irkutskilaisesta jalkaväkirykmentistä. Tällöin heräsi kysymys joukkojen harjoitus- ja leiripaikasta. Keskustelu liittyi osin kaupunginvaltuustossa reservikomppanian alueen ja leirialueen hinnasta käytyyn keskusteluun syksyllä 1883 ja valaisee jossain määrin myös venäläisten joukkojen läsnäoloa Lappeenrannassa. Viipurin läänin lääninkonttori nimittäin lähetti kaupunkiin 2 145 markan maksun reservikomppanian alueesta. Kaupungin tilien mukaan se oli ainakin syyskuussa 1866, elokuussa 1867 ja syyskuussa 1869 saanut valtion varoista 696 markan korvauksen venäläisen sotaväen mainittuina vuosina leireihin, harjoitteluun ja maaliinammuntaan käyttämästä maa-alasta. Aluekin mainittiin – venäläiset olivat harjoitelleet alueella, josta kolmasosa oli nyt tulossa reservikomppanian harjoituskentäksi. Maksuja oli kenties suoritettu vuosina 1868 ja 1865, monina edeltävinä vuosina ja ainakin vuoden 1869 jälkeen, jolloin venäläistä sotaväkeä majaili kaupungissa. Kaupungin edusmiesten mukaan venäläinen sotaväki oli myöhempinä vuosina pitänyt suuremmat leirinsä Parolassa. Lappeenrannan kentällä oli harjoiteltu vain noin kolme viikkoa vuodessa. Näin kaupunki oli voinut käyttää sitä suurimman osan kesästä laitumena ja saanut siitä pienempää, 200 markan vuosikorvausta. Vuoteen 1892 asui linnoituksen kasarmeissa patteri 24. jalkaväkidivisioonasta. Vuonna 1892 se siirrettiin Pihkovan kuvernementtiin. Syyskuussa 1892 muodostettiin suomenmaalainen tarkkaampujaprikaati, jonka 3. rykmentistä siirrettiin kaksi komppaniaa Lappeenrantaan. Kun rykmentin esikunta siirrettiin vuonna 1895 Haminasta Viipuriin, majoitettiin Lappeenrantaan viisi komppaniaa prikaatista. 1890-luvun lopussa kuitenkin suuren tilanahtauden vuoksi suunniteltiin viidettä komppaniaa sijoitettavaksi Haminaan, jonne oli jo aiemmin lähetetty komppania Viipurista. Varsinaisten joukko-osastojen ohella Lappeenrannassa kävi myös yksittäisiä sotilaita. Heistä useat olivat naimisissa lappeenrantalaisten kanssa ja päässeet tänne joukko-osastostaan lomalle tai muista syistä. Vuodelta 1860 alkavien luetteloiden mukaan sotilaat olivat nimistä päätellen venäläisiä ja suurin osa muutti myöhemmin pois kaupungista. Vuosina 1860–1892 kirjattiin Lappeenrannassa 40 tällaista eripitkiä aikoja asunutta ja sotilaaksi mainittua henkilöä.
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=