243 käytöksestä sydämistynyt kapteeni valitti edelleen Helsinkiin. Asevelvollisten leirin arkea olivat ampumakoulutus ja tarkastukset, taistelu- ja paraatiharjoitukset. Harjoittelua motivoi erityisesti odotettu keisarivierailu. Osin tähän liittyen pidettiin kenraali Ramsaylle jo 26.6. 1885 paraati, jota johti Viipurin pataljoonan komentaja Wallén. Siinä kahdeksan asevelvollista pataljoonaa muodostivat yhdessä kaksi prikaatia, ja vain kaartin pataljoona oli erikseen. Samana päivänä saapunut kenraalikuvernööri Heiden kiersi seuraavana päivänä Ramsayn ja kuvernööri von Daehnin kanssa leirissä. Kierroksen päätteeksi kuultiin muutamia musiikkikappaleita, joita esitti 220-miehinen kuoro. Esityksiä pidettiin mainioina ja kapellimestari Leanderia kiitettiin kovasti. Lappeenrannasta Heiden matkusti Pietariin ilmoittamaan leirikokouksesta keisarille. Turkulainen Aura-lehti julkaisi Lappeenrannan leiriltä 30.6.1885 lähetetyn kirjeen, jossa nimimerkki “Jäykkä” kertoi leirialueella olleen juhannuksena toistakymmentä kokkoa. Leirillä vietettiin vapaaaikaa ja musiikki soi. Lopuksi kirjeen mukaan alettiin tanssia Karjalan kaunotarten kanssa. Leirillä oli ennen juhannusta jo ensimmäinen yhteinen paraati, jota komensi kenraaliluutnantti Ramsay. Tämä ei onnistunut kiitettävästi, sillä kirjeen mukaan kuuma, helteinen päivä oli veltostanut miehet ja hirveä pöly ja tuhka, joka nousi epätasaisesta nurmesta, teki kaunomarssin ja juoksun lähes mahdottomaksi. Perjantaina iltapäivällä kokoontuivat leirijoukot telttarivien eteen etulinjalle juhlapukuisina. Kenraalikuvernööri kulki rintamaa pitkin ja tervehti venäjäksi jokaista pataljoonaa. Kunkin pataljoonan soittokunnat soittivat pataljoonansa marssia Heydenin kulkiessa ohi. Auran saaman kirjeen mukaan tällä tavalla otettiin aina leiriin saapuvat korkeammat päälliköt vastaan. Tapaa nimitettiin “leiriin sisäänotoksi”. Juhannuksen jälkiviikolla ei leirillä tavanomaisten harjoitusten ja ampumisen lisäksi ollut merkittäviä tapahtumia. Kirjeen kirjoittajan mukaan leiriläiset kävivät päivittäin uimassa Saimaassa, jonne oli telttalinjasta matkaa vain puoli virstaa. Uimarannalla oli ajoittain jopa 2000–3000 miestä. 2.7. 1885 päivätty kirje kuvasi edelleen leirielämää. Kiirettä oli pitänyt ja kuivaa. “Koko leiriolomme ajan on ollut yhtäläinen pölytys sillä ainoastaan kolme erää on satanut... Harjoitusten välitunnit on aina siivoustöitä, jos ei itse kentällä ja telttalinjalla, niin sitten telttarivien takaisessa metsässä, joka puiston tapaiseksi siivotaan ja tasataan.” Harjoituksia kirjoittaja piti rankkoina ja monen olikin täytynyt lähteä rivistä kesken harjoituksen. Jotkut valittivat rintaansa ja monilla olivat jalat kipeitä. “Saadaan nähdä, jos eletään, että monen keuhkot ovat perin turmeltuneet kun leiriaika loppuu tuosta
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=