244 tuhkasta ja mudasta, jota joka askeleella savupilvenä sieraimiin tupruaa”. Ramsay piti 2.7. taas paraatin, ja nyt se onnistui hyvin. Heinäkuun helle lisäsi leiriharjoitusten raskautta. Esimerkiksi heinäkuun lopussa oli yli 30 astetta varjossa ja harjoitukset tehtiin kuuma talvilakki päässä, hartioilla sinellirulla kattiloineen ja raskas kivääri kädessä. Oulun lehti näki asiassa valoisammankin puolen: palkintona oli erinomaisen hyvä ruokahalu, hyvä terveys ja sikeä, makea uni. Erityisen rasittava harjoitus oli heinäkuun lopussa. Ensin marssittiin ja juostiin ampumaketjussa virstamääriä kovassa helteessä metsien läpi ja viimein rynnäköitiin vanhoja linnoitusvalleja vastaan, joille kiivettiin toisten olkapäiltä. Samana iltana tuli vihdoinkin rajuilma. Satoi niin rankasti, että koko leirikenttä oli yhtenä järvenä; kaartin pataljoonan teltat olivat vähän ylemmällä maalla, mutta Uudenmaan, Turun ja Vaasan pataljoonan alueella oli paikoin vettä polvia myöten. Hämeen Sanomat kertoi vettä olleen niin runsaasti, että eräs asevelvollinen oli uinut ulos teltastaan. Auralle 20.7.1885 lähettämässään kirjeessä leiriläinen kertoi Ramsayn alkaneen pitää ampumatarkastuksia Suomen sotaväelle. Torstaina oli Turun ja Hämeen pataljoonien tarkastukset. Turun pataljoonan ammunta onnistui erinomaisesti – kirjoittajan mukaan komppanioiden yhteistulos oli “yli oivallinen, kaikkien arvolauseitten ulkopuolella”. Ramsay oli kiittänyt ampujia kahdesti. 3. heinäkuuta odotti Turun pataljoonaa Ramsayn pitämä miehistön yleinen katselmus ja kanslian ja kassavarain tarkastus. Hufvudstadsbladetin toimittaja kuvasi elävästi ennen keisarivierailua pidettyjä paraatiharjoituksia. Kirjoittaja lähti kaupungista leirille aamulla klo 8.30. Siellä oli jo täysi hyörinä päällä. Eri pataljoonat harjoittelivat jo kello seitsemästä alkaen. Kenraaliluutnantti Ramsayn tiedettiin tulevan kello kymmeneltä pitämään harjoitusparaatia. “Hetken vain ehtivät joukot levätä, kun trumpettisignaalit kutsuivat ja pataljoonat astuivat musiikin tahdissa kentälle. 5000–6000 miestä järjestyi nopeasti. Ensin Ramsay teki kierroksen joukkojen läpi ja tervehti niin päällystöä ja miehistöäkin. Sitten hän nousi ratsaille ja siirtyi kentän länsipuolelle adjutantteineen. Eri soittokunnat olivat taas toisella puolella kenttää. Kun oli soitettu marssi, paraati alkoi.” Hufvudstadsbladetin mukaan hikipisarat helmeilivät kesäkuumuudessa sotilaiden kasvoilla ja paksu pölypilvi leijaili marssijoiden ympärillä. Ramsay oli tyytymätön ensimmäiseen harjoitukseen, joten se toistettiin vielä. Sen jälkeen seurasi juoksumarssi, ja kun ryytyneet, mustanaamaiset miehet juoksivat Ramsayn ohi, hän huusi komppanialle venäjäksi joko “slava” tai “haraso”, tai sitten ei mitään; tämä tuomio lankesi useimmille komppanioille. Myös juoksumarssi jouduttiin ottamaan uudelleen. Tämän jälkeen paraatiharjoitus päättyi. Leiripalvelus oli hyvin rasittavaa. Erilaisia harjoituksia oli päivittäin. Esimerkiksi ampumarata sijaitsi 2–3 virstaa leiristä ja sinne jouduttiin lähtemaan kello neljältä aamusta harjoituksen kestäessä kello 12:een asti. Leirin päiväjärjestys oli Oulun Lehden mukaan seuraava. 5.30 Herätys 6.00 Aamutee 6.30 Harjoitukset alkavat 11.00 Liha-annosten jako (1/2 naulaa) 11.30 Uimaan 12.00 Vahtien vaihto 12.30 Päivällinen ja pieni päivällisuni 16.30 Iltapäiväharjoitukset alkavat 19.30 Illallinen 21.00 Iltahuuto Aamiaiseksi saatiin teetä ja kaksi sokeripalaa, ruisleipää sai niin paljon kuin jaksoi syödä ja lisäksi annos silliä. Illallisella voitiin puuron sijasta antaa teetä sillin tai juuston kanssa. Välillä tarjottiin myös maitoa tai piimää. Joissakin yksiköissä, ainakin Vaasan pataljoonassa, sai aterioilla sahtiakin. Uuden Suomettaren mukaan leiriruoan laatua ei moitittu, joskin jotkut pitivät sitä yksitoikkoisena. Ruoka syötiin joissakin pataljoonissa fajanssiastioista, joissakin puukupeista ja joissakin varusteisiin kuuluvista metalliastioista. Tyysterniemen leipomossa valmistettiin Uuden Suomettaren mukaan “kuivaa läpileipää eli kyrsää”. Kotitienoillaan leireilevät Itä-Suomen pataljoonat kuitenkin söivät pehmeää ruisleipää. Aiemmin oli ollut tapana jakaa annos viinaa sotamiehelle erityisesti rasittavimpien harjoitusten jälkeen, mutta Lappeenrannan leirillä tämä ollut enää käytössä. Sen sijaan joskus saatiin olutta.
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=