245 Ruoka-annoksia pidettiin hyvinä. Kahdesti päivässä saatiin teetä, sitten 1/2 naulaa lihaa, päivälliseksi oli herne- tai perunasoppaa ja puuroa ja illalliseksi puuroa tai velliä. Leipä oli ainakin Oulun Sanomien saamien leirikuulumisien mukaan hyvin maukasta. Oulun Sanomat myös kertoi, että monet vapaaehtoiset, joiden täytyi itse kustantaa elatuksensa, söivät artelleissa sotamiesten ruokaa, vaikka he olisivat voineet käyttää myös upseeriravintoloita. Ruoka myös riitti, sillä kruununvouti oli jo talvella 1885 kerännyt Lappeelta ruokaa seuraavan kesän leiriä varten. Teltoissa oli tietenkin hankalampi asua kuin kasarmiolosuhteissa. Miehillä oli mukanaan runsaasti varusteita, joiden säilytys ahtaissa teltoissa tuotti omat vaikeutensa. Lisäksi täällä piti olla koko ajan valmiustilassa hälytyksen varalta. Rauman Lehdessä julkaistujen Lappeenrannan leirimuistelmien mukaan Turun pataljoonalle tuli kuitenkin vain kerran kiire. Sateisena aamuyönä useat asevelvolliset, nukuttuaan siihen asti täydessä varustuksessaan, riisuutuivat ja arvelivat, ettei hälytystä enää annettaisi. Silloin kuitenkin alkoivat jokaisessa vahdissa olevat torvensoittajat soittaa hälytystä. Kaikki yhdeksän pataljoonaa saatiin kuitenkin kentälle nopeasti. Siellä Ramsay tervehti joukkoja ja kertoi mistä päin vihollinen oli hyökännyt. Tätä vastaan sitten sodittiinkin seuraavaan puoleen päivään asti. Asevelvolliset saivat ainakin eräinä sunnuntaina käydä kaupungissa, mutta ravintolassa käyntiä ei suvaittu. Laatokka-lehden kirjeenvaihtaja nimimerkki J.L. kuvasi tilannetta näin: “Iltapuolella saa osa luvan kävellä kaupungissa, vaan ei päällikköjen nähden kapakassa. Tämä on hyvä ja kiitettävä tapa. Mutta ompa kyllä tiedetty keinoja keksiä tämänkin hankaluuden poistamiseksi asevelvollisiltamme. On näet asetettu kaupungin syrjäpuoleen likaisenlainen anniskelu (kapakka), jossa asevelvolliset saavat vapaasti pitää juoma-seurojansa, sillä semmoiseen kapakkaan ei minkäänlainen upseeri velvoita itseänsä käymään, kun kaupungin keskellä on puhtaampia ja kaikinpuolin hienompia kokonaista neljä. Tämä anniskelu on mielestäni suuri turmeluksen pesä; ikävin, hyvin ikävin silmin katselin tuota kurjaa paikkaa, mikä on tuohon tiensyrjään asetettu koko maamme turmioksi.” Auraan lähetetyssä kirjeessä taas valitettiin, että huvitukset eivät tyydyttäneet kaikkia, sillä Mikkelin pataljoonasta oli karannut kolme asevelvollista – kirjoittajan mukaan “niitä herran heikoimpia”. Karkaamiset uhkasivat lisääntyä, sillä elokuun alussa Auran saaman kirjeen mukaan oli seitsemän leirin päävahtiin lukittua asevelvollista yrittänyt pakoa. Eräs vaasalainen oli näet saanut kuljetetuksi puukkonsa arestiin ja nyrhinyt sillä lattiaparrut poikki. Pakoyritys tuli kuitenkin ajoissa ilmi ja ehdittiin estää. Leirillä sattuneet rikkomukset rangaistiin yleensä kahdella tavalla. Rangaistu voitiin panna arestiin tai asettaa täysissä varusteissa seisomaan linjalle. Viimeksimainittua pidettiin vaikeampana kestää, sillä siinä oli siedettävä seisomisen lisäksi muiden ilkkuminen. Myös sota-oikeutta tarvittiin käsittelemään
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=