248 Turusta -lehden mukaan hyvin vähän kuuntelijoita; se oli silti “mitä pontevinta laatua”. Jyrkästi kielletyn viinakaupan ohella leiriltä karkoitettiin Uuden Suomettaren mukaan “eräänlaiset huonomaineiset naiset, jotka mielellään ilmestyvät sotaleirien läheisyyteen”. Heinäkuun lopussa harjoiteltiin jo päivittäin keisarin ja keisarinnan tulevan vierailun aikana tapahtuvaa suurta”manööveriä”, sotaharjoitusta varten, samoin pataljoonien välistä kilpasoutua. Heinäkuun 28:ntena pidettiin soutukilpailu, jossa jokaista pataljoonaa edusti neljä venettä, joissa upseerit pitivät perää. Nopein oli Viipurin pataljoonan vene. Saman päivän aamuna Lappeenrantaan saapunut kenraalikuvernööri piti aamupäivällä paraatikatselmuksen ja illalla tykkien jyrinän ja kiväärien paukkeen säestämän sotaharjoituksen. Keisarivierailua odoteltaessa luotiin leirillä tunnelmaa juhlimalla keisarinnan nimipäivää 3. elokuuta. Sen aloitti kello 11 rukoustilaisuus. Joukot kokoontuivat kahteen nelikulmioon, ensimmäisessä Kaartin pataljoona ja neljä ensimmäistä tarkka-ampujapataljoonaa Uudenmaan pataljoonan telttojen edustalle, toisessa muut pataljoonat ja Lappeenrannan reservikomppania Hämeeenlinnan pataljoonan telttojen eteen. Samalla paikalla pidettiin myös jumalanpalvelus. Sitten esitettiin hymni “Kolj Slavjen” ja virsi “Vår Gud är oss en väldig borg”. Tämän jälkeen joukot siirtyivät leirin eteen, jossa kenraaliluutnantti Ramsay tervehti niitä. Tilaisuus päättyi hurraa-huutoihin ja musiikkijoukkojen soittamaan Venäjän kansallislauluun “Jumala tsaaria suojelkoon”. Ns. kenraaliparaatissa pataljoonat marssivat plutoonittain kentälle ja muodostivat renkaan muotoisen jonon. Ramsay tarkasti hänen ohitseen marssivat joukot. Kenraalin kohdalla asevelvolliset tervehtivät häntä venäjäksi ja soittokunnat soittivat marssia. Ramsayn mukana leiriharjoituksia johti ainakin heinäkuun puolivälissä kenraalimajuri Enckell, joka edusti Pietarin sotaministeriössä Suomea. Tykistö otti muiden joukkojen tapaan osaa harjoituksiin ja paraateihin. Sitä seurattiin mielenkiinnolla, sillä asevelvollisten joukoilta puuttui oma tykistö. Sanomia Turusta ‑lehti kertoi, että eräänä lauantaina Ramsayn pitämässä paraatissa patteri juoksuparaatissa pysähtyi yhtäkkiä Ramsayn eteen ja “ampua jymähytti neljästä tykistä yhtäaikaa”. Kenraalikuvernööri Heyden saapui 28.7. taas Lappeenrantaan. Edellisenä päivänä pidettyyn harjoitukseen kaikki leirijoukot ottivat osaa. Tuntia ennen harjoituksen alkua siirtyivät Uudenmaan, Turun ja Vaasan pataljoonat sekä kaksi plutoonaa tykistöä leirikentän yli rautatieaseman vastaiseen suuntaan ja toinen osasto, joka käsitti Oulun, Kuopion, Mikkelin, Hämeen ja Viipurin pataljoonat ja lopun tykistön, leiriytyi rautatieaseman lähistölle. Ensimmäinen osasto sai käskyn tehdä hyökkäys leiriytynyttä ylivoimaista vihollista vastaaan; se joutui kuitenkin perääntymään lähes entiseen paikkaansa, sillä toinen osasto alkoi kiertää hyökkäävän osaston oikeaan sivustaan. Ramsayn lauantaisin pitämissä paraateissa saattoi kenraali huutaa hyvin marssineelle komppanialle: “Hyvin, pojat!”. Tähän vastattiin “Ahkeruus on ilomme, herra paroni”. Heinäkuun loppupuolella huudot kuitenkin vaihdettiin venäjäksi, sillä harjoiteltiin keisarin tuloa varten. Ajankohtaiset kielikysymykset heijastuivat myös Lappeenrannan leirille. Uusi Suometar arvosteli leirin jälkeen sitä, että upseerit käyttivät liian vähän Suomen kieltä. Sotamiesten puhuttelu suomeksi olisi lehden mukaan erityisen suotavaa, kun komennuskielenä oli venäjä. Oli pelättävissä syntyvän katkeruutta, kun sotilaiden enemmistölle oli sekä venäjän että ruotsin kieli vierasta. Tästä oli jo oireita, kun juhannuspäivänä pidetyissä Kuopion pataljoonan komentajan hautajaisissa ei käytetty yhtään suomenkielistä sanaa. Myös Aura-lehden heinäkuun alussa 1885 saama kirje valaisee kielenkäyttöä leirillä. Kirjoittajan mukaan suomalainen ja ruotsalainen kulkivat täälläkin päin Suomea rinnatusten, ei ainostaan Lappeenrannan kaupungissa – josta tosin löytyi myös paljon venäjää puhuvia – vaan myös leirissä. Esimerkiksi iltasoitossa asettuivat kaikki komppaniat paikoilleen iltakatsastukseen ja yhteisiin rukouksiin. Yhdessä komppaniassa rukoiltiin kirjoittajan mukaan suomeksi, toisessa ruotsiksi. Yhdessä pataljoonassa luettiin vääpelin päiväkäskyt suomeksi ja toisessa ruotsiksi. Päiväkäskyt kirjoitettiin molemmilla kielillä, kirjoittajan mukaan vain Viipurin ja mahdollisesti Kuopion ja Hämeen pataljoonissa ne ilmestyivät ainoastaan suomeksi. Viipurin Sanomat kertoi heinäkuun lopussa leirijoukkojen jo edistyneen sotilaallisissa taidoissa; rivit olivat nyt paljon suoremmat ja kulku tasaisempaa ja vakaampaa kuin leirin alussa. Parhaita pataljoonista tässä olivat kaartin ja Hämeenlinnan pataljoonat. Lehti kertoi myös Lappeenrannan
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=