247 ääreen, (höyryävä kuppi nenän alla tuota maailman mainiota tschajua), juttelemaan ja mielipiteitä vaihtamaan tämän suuren Suomemme erinomaisista luonnon ihanuuksista.” Ilmarisen kirjeenvaihtaja, nimimerkki Jukolan Juhani, korosti lopuksi leirin kasvattavaa henkeä – mikäli noudatettaisiin raittiutta, säädyllisyyttä, tarkkaa velvollisuudentuntoa ja yhteistä sopusointuista toveruutta – tällöin voitaisiin yhtyä runoilijakuninkaan mainioihin runonsäkeisiin: “Viel osatahan voittaa, Oi kiitos Jumala! Viel elää isäin henki, On Suomess’ urhoja”. Ilmarinen kantoi vielä myöhemminkin huolta sotilaiden siveellisyydestä, jota pidettiin myös armeijan voiman lähteenä. Ilmarisen kirjeenvaihtaja raportoi harjoitusten ollessa jo käynnissä, miten lehden evästykset raittiuden ja siveellisyyden noudattamisesta toteutuivat käytännössä. Leirin takalinjalla oli “pari pientä, sievää myymälää”. Toisessa myytiin limonadia ja seltteriä ym. kivennäisvesiä, toisessa myymälässä oli kahvila. Kahvin hintaa ja makua eivät asevelvolliset kuitenkaan kiitelleet. Kuitenkin kirjeenvaihtaja piti kahvilaa sangen toivottavana, “koska tuo kahvi-kulta on eräs niistä ylellisyyksistä joka ei pane miesten päätä pyörälle eikä töppösiä taivasta kohden”. Maitoa ja muita vastaavia tarvikkeita oli kaupan vähän ja hinnat epävakaita. Jos myyjä tuli leiriin, kauppa kävi ja toista myyjää ei näkynyt lähettyvillä, niin tuotteiden hinnat nousivat. Myöhemmin leirin kahvilaa käytettiin jo vilkkaasti, kahvin hinta alentui kohtuulliselle tasolle ja sieltä sai myös ruokaa ja sotilastarvikkeita. Eri raportoijat pitivät leirin järjestystä hyvänä. Hämeen Sanomien kirjeenvaihtajan mukaan tähän “luultavasti pääasiallisesti vaikuttaa se seikka, että viinaa on, rangaistuksen uhalla, kielletty viljelemästä”. Ilmarisen kirjeenvaihtajan mukaan tavoitti leirin vallesmanni kuitenkin 16. heinäkuuta leirin takaisessa metsässä viinan salakauppiaan. “Viina-astiat olivat huolellisesti maahan kaivetut 7 lekkeriä, jota nuo lurjukset olivat viekoittelemassa sotilaillemme, tuota ‘metelivettä` koettaneet kaupitella, saaden siten törkeällä vääryydellä ansaittuja rahoja.” Viina ja rahat takavarikoitiin ja kauppiaat lähetettiin Lappeen nimismiehen huostaan. Myöhemmin 25. päivän iltana oli leirin ohjelmassa pastori Bergrothin esitelmä raittiudesta. Se aiottiin pitää leirin vasemmalla sivulla, samalla paikalla, jossa toimitettiiin suomenkielistä jumalanpalvelusta. Pastori Bergrothin pitämä raittiusesitelmä keräsi Sanomia
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=