250 raille heidän ollessaan illallisella. Kun useita lauluja oli jo laulettu, tulivat keisari ja keisarinna valkeassa kesäpuvussaan kiittämään kuoroa. Tällöin laulettiin vielä “Maamme” ja “Keisarin hymni”. Lappeenrannan kaupunki oli vierailun kunniaksi liputettu ja juhlavalaistu. Leiri taas oli Rauman Lehden mukaan kuin tulimeri ilotulituksen valossa. Vierailu päättyi keisarin lähtiessä 7.8. Lappeenrannasta Helsinkiin. Asemalla laulettiin jälleen Keisarin hymni. Keisari lahjoitti jokaiselle sotilaalle ruplan, josta miehet saivat Suomen rahassa neljä markkaa. Lappeenrannan Uutiset kertoi leirikentän tyhjenneen jo 11.8. mennessä. Nuoremmat esiupseerit jäivät Lappeenrantaan harjoittelemaan 11.8. – 23.8. väliseksi ajaksi. Ohjelmaan kuului marssileirin perustaminen, etuvartioiden asettaminen, oman aseman puolustaminen, vihollisen aseman valloittaminen ja marssijärjestys sodan aikana. Harjoitukset tehtiin itsenäisesti ja tarkastettiin ja korjattiin esikuntapäälliköiden, everstien Boxströmin ja Palinin johdolla. Suomalaisten pataljoonien vuosipäiväksi määrättiin myöhemmin 5.8. edelläkuvatun keisariparaatin mukaan. Vuoden 1885 Lappeenrannan leiriharjoituksen päätteeksi toivoi Uusi Suometar manöövereihin mukaan ratsuväkeä. Lehden mukaan tällöin toisiaan vastaan asetetut sotajoukot voisivat toimia itsenäisesti eivätkä pelkästään tarkan ennakkosuunnitelman mukaan. Siten harjoituksista saatava hyöty olisi suurempi. Hufvustadsbladetin toimittaja piti asevelvollisten koulutuksessa tärkeämpänä sotilaille tärkeitä taitoja kuten ampumista, manöövereitä jne. kuin paraatiharjoituksia, joiden tavoitteena kirjoitttaja näki sotilaiden saamisen käveleviksi ja juokseviksi koneiksi. Koko leiriajan tehtiin muutama tunti paraatiharjoituksia joka lauantai. Tätä kirjoittaja piti liikana; ajan olisi voinut käyttää hyödyllisempiin harjoituksiin. Päällystöllä toki oli vuoden 1885 keisarivierailussa hyvä syy harjoitella paraatia – vierailun ohjelmaanhan kuului myös suuri paraati. Laatokka-lehden mukaan asevelvolliset Lappeenrannan leirillä tunsivat itsensä sotilaina isänmaan puolustajiksi, ja lisäksi kansallistunne oli heissä heräämässä. Sotilaista olikin tulossa kunnon kansalaisia ja isänmaan ystäviä. Kirjoittaja toi esiin myös armeijan merkityksen kansan sivistäjänä: oli toivottavaa, että kansaan tarttuisi hyviä tapoja, sivistystä ja kansallistunnetta sotilaiden palattua kotiin. Tähän oli hyvät edellytykset, sillä “Harvoin sain kuulla heidän keskuudessaan epäsiveellisiä ja kirosanoja, vaan ainoastaan viatonta leikkiä ja semmoisia miehuullisia keskusteluja, jotka kyllä sopivat miesten ja kunnon sotilasten keskuudessa”. Lappeenrannassa pidettiin seuraava suomalaisten joukkojen kesäleiri jälleen kahden vuoden kuluttua, vuonna 1888. Nyt miesmäärä nousi kesäkuun puolivälistä lähtien noin 4500 henkeen. Harjoituskenttä oli jo jonkin verran nurmettunut, mutta pölisi kyllä edelleen. Leirin ohjelma noudatti vuoden 1885 mallia paitsi keisarivierailua. Kesällä 1888 sotaväen ja kaupunkilaisten välit lämpenivät edelleen, uteliaita vieraili leirillä ja asevelvolliset järjestivät usein tansseja leirikentällä. Illalla leirijoukkojen soittokunnat kävivät kaupungin rantapuistossa soittamassa. Alkoholikäytön katsottiin osin uuden väkijuoma-asetuksen ansiosta edelleen vähentyneen. Uutta väriä leirijoukkoihin toi heinäkuun viimeisellä viikolla ratsuväki. Ratsuväkiosasto venäläisestä henkikaartin rakuunarykmentistä käsitti kaksi eskadroonaa eli noin 300 miestä ja hevosta. Lappeenrannan Uutiset määritteli ratsuväen olevan leiriharjoituksissa kuvaamassa miehistölle “tämän aselajin omituisuuksia, keinot ratsuväen voittamiseksi ja sen oma voima taistelussa sellaista vihollista vastaan, jolla on erilaisia ominaisuuksia”. Käytännössä koulutustavoitteisiin pyrittiin siten, että ratsuväki teki erilaisia hyökkäyksiä jalkaväkeä vastaan. 1888 leirin venäläisesssä tykistöosastossa oli kolme patteria, joissa jokaisessa neljä tykkiä. Huomiota leirillä herättivät myös polkupyörät, joita käytettiin jo runsaasti. Lehdistössä jopa tiedettiin erään upseerin ajaneen leirille polkupyörällä Krasnoje Selosta neljässä vuorokaudessa. Kaupungin lehdessä mainittiin venäläisten sotilaiden panoksen leiriharjoituksissa ja yleensäkin käytöksen olleen erittäin hyvää. Keisarinnan nimipäivänä 3.8.1888 oli linnoituksen venäläisten kasarmien edustalla suuri juhlatilaisuus. Suomalaisista pataljoonista oli kunniavieraana kahdeksan miestä jokaisesta pataljoonasta. Kasarmit koristeltiin juhlan kunniaksi lipuin ja köynnöksin. Kasarmeissa majaili leirien aikana tykistö ja siellä ollut jalkaväki oli sillä aikaa leirissä. Leirin aikana järjestetiin myös kutsuja tykistöupseerien klubilla linnoituksessa.
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=