252 Venäläisten ja suomalaisten joukko-osastojen välit kiristyivät ensimmäisten leirien jälkeen. Jo 1890luvulla esiintyi riitoja niiden kesken. Kazanzovin mukaan ensimmäinen huomattavampi riita Suomen rakuunarykmentin miesten ja suomenmaalaisten tarkka-ampujien välillä syntyi vuonna 1893, kun suomenmaalaiset tarkka-ampujat olivat ensimmäistä kertaa mukana Lappeenrannan leirillä. Kesäkuun lopussa tapahtuneen välikohtauksen aiheutti ilmeisesti osaltaan rakuunoiden juhannuksena ottama “hyvä humala”. Muutama rakuuna hyökkäsi näet selvittämättömästä syystä 1. suomenmaalaisen tarkka-ampujapataljoonan venelaiturin ja uimapaikan luona seisovan päivystäjän kimppuun haukkuen tätä ryssäksi. Päivystäjän avuksi tuli pyykkiä laiturilla peseviä sotilaita sekä pian myös 4. suomenmaalaisen rykmentin ampumaharjoituksista palaava osasto. Samaan aikaan ohi ajanut prikaatin komentaja kenraalimajuri Popoff sai tappelun loppumaan. Sen päätteeksi vietiin 15 sidottua rakuunaa leirille talteen. Saman kesän heinäkuussa suomalaisten ja suomenmaalaisten tarkkaampujien kesken syntyi vielä tappelu pyykkilaiturien käytöstä – suomenmaalaisilla rykmenteillä ei näet vielä ollut omia laitureita. Suomalaisia asevelvollisia joukkoja oli vielä vuoden 1899 leirillä. Lehdistö epäili jo keväällä, että katselmus jäisi uuden asevelvollisuuslain takia viimeiseksi. Rakuunarykmentti oli näiden harjoitusten aikana leirillä Krasnoje Selossa. Suomalaisten leirikokoukset loppuivatkin vuonna 1899 ja koko leirialue jäi venäläisten haltuun. Heidän leirinsä täällä jatkuivat aina ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Kaupungin ja sotaväen kesken syntyi kitkaa kansallisten joukko-osastojen lakkauduttua. Nyt esimerkiksi kaupunki ja venäläiset joukot kiistelivät leirialueen puuston hakkauttamisesta. Kaupunki kuitenkin edelleen hyötyi leireistä taloudellisesti. Täällä vieraili muun muassa kesäisin Pietarista paljon leirille saapuneiden upseerien perheitä.
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=