255 Viborgsbladet kiteytti ratsuväkikomitean ehdotukset ja laskelmat pääpiirteissään seuraaviksi: 1. ehdotus valtiolle suomalaisesta rakuunarykmentistä 2. ehdotus valtiolle prikaatinjohdosta suomalaiselle rakuunaprikaatille 3. ehdotus valtiolle varaeskadroonasta 4. ehdotus tarpeelliseksi kuulutukseksi koskien hevosten varaamista suomalaiselle ratsuväelle 5. piirustukset kasarmirakennuksista suomalaiselle rakuunarykmentille ja ylimalkaisia kustannusarviot niiden rakentamisesta 6. yhteenveto perustamis- ja vuosittaisista ylläpitokustannuksista a) rakuunaprikaatista joka koostuisi kahdesta rykmentistä, joissa kummassakin olisi yhdeksän ruotua ja b) prikaatin johdosta 7. yhteenveto perustamis- ja vuosittaisista ylläpitokustannuksista suomalaisesta rakuunaprikaatista joka koostuisi kahdesta kaaderirykmentistä, joissa olisi kuusi ruotua. 8. laskelma kuluista suomalaisen rakuunarykmentin jälkikäteen tapahtuvasta perustamisesta, kunnes se olisi saavuttanut täysimääräisen vahvuutensa 9. ehdotus tarpeellisista muutoksista vuoden 1878 Suomen asevelvollisuuslain 86, 93 ja 121 pykälään. Suomen sotaväen päällikkö Georg Ramsay määritti ratsuväen perustamisen toimenpidejärjestyksen. Joukot tuli hänen mukaansa saada toimintakuntoon kolmessa vuodessa. Aikataulu johtui kolmivuotisesta palvelusajasta – se vuoksi olisi järkevintä aina vuosittain täydentää rykmenttiä kolmasosaltaan. Maaliskuun alussa 1890 tuli ensimmäisten miesten eli opetuskomennuskunnan astua palvelukseen. Seuraava erä eli ensimmäiset asevelvolliset saapuisivat marraskuun ensimmäisenä 1890. Hevosia otettaisiin rykmenttiin tietyssä järjestyksessä, ja toinen erä asevelvollisia tulisi rykmenttiin marraskuun ensimmäisenä 1891. Viimeinen erä astuisi palvelukseen marraskuussa 1892, jolloin rykmentin piti olla täydessä vahvuudessaan. Ramsay esitti eskadroonanpäälliköiksi everstiluutnantteja. Vaatetusta Ramsay esitti rakuunatyyppiseksi, samoin aseistusta lukuun ottamatta aliupseereita ja tiedustelijoita, joille tulisi kiväärin sijasta revolveri. Ramsay pohdiskeli myös joukko-osaston nimeä. Hänen mukaansa esillä olleelle “ratsastavat tarkkaampujat” (ridande skarpskyttar) ei ollut vastinetta ratsuväen historiassa. Sen sijaan parempia nimiä olisivat “hevosjääkärit” (hästjägare) tai yksinkertaisesti “ratsuväkirykmentti” (kavalleriregemente). Ylipäätään Ramsay piti nimitystä toissijaisena, kunhan siitä vain tulisi esiin, että uusi joukko-osasto kuului ratsuväkeen ja selvästi erosi jalkaväestä. Lopulta päädyttiin nimittämään joukko-osastoa rakuunarykmentiksi. Sotaministeri Vannovski käsitteli ratsuväkikomitean mietinnön useampaan otteeseen vuoden 1888 aikana. Hän hyväksyi ehdotuksen rykmentin perustamisesta ja korosti lisäksi, että rykmentin komentaja tuli nimittää tarpeeksi ajoissa, jotta tämä ehtisi ottaa osaa valmistelutyöhön. Yhtenä poikkeuksena esitettyyn organisaatiomalliin Vannovski ei hyväksynyt eskadroonien komentajiksi everstiluutnantteja. Wasa Tidning pohti keväällä 1888 ratsuväestä yleensä tuottamaa hyötyä. Valtiolliselta kannalta pidettiin ratsuväen saamista hyödyllisenä. Lehti referoi laajahkosti Venäjän sotaministerin ratsuväkikomitean mietinnöstä jossain määrin poikkeavaa organisaatioehdotusta. Sotaministeri ensinnäkin piti ratsuväkeä Suomen sotajoukoissa tärkeänä, sillä se tuki sotaväen taktista koulutusta. Ratsuväki ei saanut olla vain tavallinen ratsujoukko-osasto, vaan sen tuli tuoda taktista tietoutta etenkin etujoukkojen käytöstä. Sotaministeri ehdotti ratsuväen vahvuudeksi kahdeksan eskadroonaa, jotka jäsentyisivät kahdeksi rykmentiksi. Komitea ehdotti yhteen rykmenttiin aina 452 miestä, sotaministeri vain 356. Esitykset poikkesivat hiukan myös ratsuväen perustamiseen tarvittavassa rahasummassa. Sotaministeri arvioi kustannuksiksi yli 929 000 ja komitea lähes 915 000 markkaa. Nya Pressen kertoi 14.4. 1888 valtiopäiville jätetyn ehdotuksen tulevan samana päivänä valiokuntakäsittelyyn. Lehden mukaan ratsuväkihanke syntyi niin nopeasti, ettei kaikkia siihen liittyviä asioita ehditty harkita. Ratsuväkikomitea oli tehnyt siitä ehdotuksen, mutta Pietarissa katsottiin sen vaativan vielä valmistelua. Tämän vuoksi säädyt olivat nyt saaneet käsiteltäväksi tärkeän ehdotuksen, josta lehden mukaan puuttuivat organisaatioperusteet ja perustamismäärärahaksikin oli asetettu vain miljoonan suuruusluokka. Lehden mukaan etukäteen tiedettiin vain, että rauhanaikana miehistöä oli korkeintaan 900 ja sodanaikana 1000 miestä. Perustamiskustannukset olisivat siis miljoonan, kasarmien hinta kaksi miljoonaa sekä vuosittaiset ylläpitokustannukset noin miljoonan. Nya Pressen arveli ehdotuksen vielä muuttuvan. Joka tapauksessa lehti korosti valiokuntien vastuuta
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=