259 “Tulipa vihdoin odotettu huhtikuun 1 päivä vuonna 1890, jolloin saavuimme Lappeenrantaan ilmoittautumaan uudelle komentajallemme. Mielikuvituksessamme olimme erehtyneet, olimme nimittäin kuvitelleet näkevämme ison ja uljaan näköisen sotaherran, mutta eteemme astuikin pieni, tulikatseinen everstiluutnantti, uljaan ja täydellisen sotilastyypin omaavan adjutanttinsa seuraamana. Komentajan toivottaessa tervetulleeksi uuteen palvelukseen sekä tehdessä joitakin kysymyksiä, saimme poistua kansliasta, missä ilmoittautuminen tapahtui. Tässä pienessä, tulikatseisessä komentajajassamme tulimme myöhemmin tuntemaan suurta tarmoa ja kykyä osoittavan miehen”. Opetuskomennuskunnan miehille jaettiin hevoset 2. huhtikuuta. Nämä olivat kaikki Venäjältä tuotuja vanhoja ratsuhevosia. Hevosten hoitoa, ruokintaa ja muita töitä opetti kaksi Venäjän ratsuväessä palvellutta aliupseeria. Opetusta haittasi se, etteivät venäläiset aliupseerit puhuneet Suomea. Haittaa kuitenkin helpottivat Suomessa syntyneet opetusupseerit – ratsumestari Nyberg, aliratsumestari Sandberg ja luutnantti Maexmontan. Opetuskomennuskuntaa perustettaessa otettiin palvelukseen muitakin henkilöitä. Ratsastuksen opettajiksi yhden vuoden ajaksi palkattiin Matvei Mogutnoff ja Platon Lasartschik. Lavartschik tosin erosi omasta pyynnöstään jo 11. syyskuuta 1890. Torvensoittaja-aliupseeriksi tuli Frans Lönnström, torvensoittajaksi ilman arvoa Otto Hurmalainen, nuoremmaksi kirjuriksi Axel Ettinger, hevosten kengittäjäksi Frans Sellberg, valmiiksi leikkaajaksi Juho Wilenius, välskäriksi Pavel Antonoff, eläinvälskäriksi Nikolai Heino ja asemestarin apulaiseksi Adam Nisonen. Opetuskomennuskunnasta muodostetun eskadroonan päällikkönä toimi väliaikaisesti luutnantti Lucander ja sittemmin ratsumestari Nyberg. Vahtimestariksi määrättiin Kaarlo Nopanen, plutoonien (joukkueiden) aliupseereiksi Kaarlo Tuominen, Jouko Friman, Gustaf Wäätänen ja Juho Heinonen. Opetuskomennuskunnan koulutus tuotti upseeristolle runsaasti työtä. Pelkkä aliupseerikoulutus ei riittänyt, vaan opetuskomennuskunta piti opettaa ratsastamaan, sen jälkeen kouluttamaan hevosia ja opettamaan uusille alokkaille ratsastusta. Hevosten koulutus korostui erityisesti syksyllä 1890, jolloin rykmentti sai ensimmäiset nuoret suomalaishevoset, joista tuli kouluttaa hyviä rintamahevosia. Uusien miesten ja hevosten koulutuksen saaminen alkuun oli vaikeaa, sillä kasarmialueella ei ollut vielä yhtään rakennusta valmiina. Siksi hevoset sijoitettiin aluksi leirialueen tarkka-ampujapataljoonien talleihin, jotka eivät sopineet etenkään talvioloihin. Huhtikuun alussa 1890 pääsivät hevoset jo uuteen talliin. Miehistö asui aluksi verstasrakennuksessa. Sotaväen päällikköhallituksen adjutantti kenraalimajuri Renvall tarkasti Lappeenrannassa jo 12.4.1890 perustetun opetuskomennuskunnan. Tapahtuma koettiin tärkeäksi yksikön alkutaipaleella,
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=