260 Renvall kohotti opetuskomennuskunnan mielialaa muun muassa vertaamalla uutta joukko-osastoa 30vuotisen sodan aikaisiin Ståhlhandsken rakuunoihin. Toukokuun lopussa opetuseskadroonan katsottiin kehittyneen kenttäratsastustaidossa sen verran, että voitiin jo harjoitella useammin matkaratsastusta. Esimerkiksi helluntailauantaina 1890 ratsastivat rakuunat Joutsenon kirkolle. Kyseessä oli merkittävä koeharjoitus, sillä sen jälkeen eversti Schauman piti puheen ja sotilaille jaettiin kannukset. Lappeenrannan Uutisten mukaan ne jaettiin näin varhain kiitokseksi ja kehotukseksi tarkkaavaisesta uutteruudesta ja pikaisesta edistymisestä ratsastustaidoissa. Kannukset täydensivät opetuseskadroonan univormun. Heinäkuun 23. päivänä tarkasti Lappeenrantaan tullut Suomen sotaväen päällikkö, kenraalimajuri Georg Ramsay opetuskomennuskunnan edistymisen kuluneena 3 1/2 kuukauden aikana. Osasto todettiin hyväkuntoiseksi, ja seuraavana päivänä luovutettiin keisarin myöntämä standaari joukkoosastolle. Tämän tärkeän standaarin eli lipun myönsi Aleksanteri III jo kesäkuun neljäntenä 1890. Standaarin luovutus oli juhlallinen tilaisuus. Aamulla kello yhdeksältä kiinnitettiin standaari tankoonsa. Ensimmäisen naulan siihen löi sotaväen päällikkö paroni Ramsay, toisen kenraalikuvernöörin sotaväen esikuntapäällikkö kenraalimajuri Schauman, kolmannen rakuunarykmentin komentaja eversti Schauman, neljännen sotaväen päällikköhallituksen adjutantti everstiluutnantti Langhoff. Tämän jälkeen olivat vuorossa everstiluutnantti Schulman, ratsumestari Nyberg, aliratsumestari Sandberg, luutnantti Lucander ja luutnantti Maexmontan. Yhdeksännen naulan jälkeen aliupseerit ja miehistön edustajat Kavaloff, Friman, Tiili, Koski, Saarinen, Skippari, Kauppi ja Koukkari naulasivat vielä naulat lipun kiinnikkeeksi ja virkaa tekevä opetuseskadroonan vahtimestari kiinnitti loput naulat. Standaari luovutettiin leirikentällä, jonne se kannettiin lippujen liehuessa ja rykmentin seistessä rivistössä. Standaarin toivat leirikentälle rykmentin adjutantti ja rykmentin vahtimestari. Kentällä se luovutettiin ensin paroni Ramsaylle. Sitten pastori Nordström puhui standaarin merkityksestä. Hän päätti puheensa kehottamalla suomalaisia rakuunoita puolustamaan rykmenttiään, isänmaataan ja standaariaan “aina kuolemaan asti”. Tämän jälkeen luettiin standaarin myöntämistä koskeva keisarin kirje ja varoitettiin rangaistuksesta, joka kohtaisi joukko-osastoa, joka antaisi standaarinsa joutua häviyksiin. Tämän jälkeen paroni Ramsay ojensi standaarin rykmentin komentaja Schaumanille, ja tämä edelleen standaarin kantajalle. Tilaisuus päättyi keisarille ja Suomen rakuunarykmentille esitettyihin hurraa-huutoihin. Samana iltana rakuunarykmentti vastaanotti useita sähkösanomia, joissa muun muassa suuriruhtinas Nikolai ja sotaministeri Vannovski onnittelivat rykmenttiä standaarin saamisen johdosta. Näitä juhlallisuuksia kuvailtiin laajalti lehdistössä. Nya Pressen kuvaili tarkoin rykmentin lippua. Sen keskus oli valkoinen ja reunat kultaa. Keskikuviona oli Venäjän valtionsinetti, kahdessa reunassa Venäjän vaakuna ja kahdessa Suomen. Standaarin tanko oli sininen, kruununa valtionomena ja kultainen risti. Standaarin luovutuspäivästä kesäkuun 4. päivä määrättiin kenraalikuvernöörin joulukuussa 1890 antamassa päiväkäskyssä rykmentin vuosipäiväksi. Heinäkuun loppupuolella koulutusta kevensivät rykmentin ampumakilpailut. Palkintoja jaettiin 30.7. seuraavasti: upseeripalkinnon (240 markkaa) voitti luutnantti Maexmontan, alipäällystöstä palkittiin vanhemmat aliupseerit Gustaf Wäätänen (60 markkaa) ja David Ahlroos (30 markkaa). Opetuseskadroonan toiminta-aikana pidettiin oppilaille erilaisia tutkintoja. Niistä ensimmäisessä 28.8.890 kuulusteltiin koti(sisä-)palvelua, rikoslakia ja järjestyssääntöä. Toinen tutkinto 5.–6.9. koski rintamapalvelusta ja kolmas hevostietoutta 10.9. Kenttäpalvelua sekä sodan että rauhan aikana kuulusteltiin 16.9., ja viimeinen eli viides tutkinto 26.9. käsitteli kiväärin, revolverin ja sapelin käyttämistä ja rakenteen tuntemista. Lappeenrannan Uutiset piti opetuskomennuskunnan ohjelmaa tiiviinä ja vertasi oppilaiden tutkinnoissa suorittamaa tietomäärää niihin käytännön valmiuksiin, joita he olivat joutuneet opettelemaan. Lehti piti oppilaiden edistymistä hämmästyttävän nopeana. Koulutuksen loppuvaihe keskittyi maastoharjoituksiin Lappeenrannan ympäristössä. Komennuskunnan koulutus päättyi everstiluutnantti Schaumanin maneesissa lauantaina 19.10. 1890 pitämään loppukokeeseen. Silloin julkiluetussa päiväkäskyssä rykmentti jaettiin 1.11. alkaen kolmeen eskadroonaan ja mainittiin niihin komennetut miehet. Saman päivän iltana pidettiin rykmentin ruokalassa iltamat, joissa oli tarjolla puheita, laulua, virvokkeita ja tanssia.
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=