261 Opetuseskadroona siis toimi huhtikuun alusta lokakuun loppuun 1890, jonka jälkeen rykmentti sai ensimmäiset alokkaat. Miehistönä oli vuoden 1889 syksystä alkaen Lappeenrantaan lähinnä hevosia hoitamaan komennetut 23 tarkka-ampujaa. Opetuseskadroonan oppilaitten saavuttua tarkka-ampujat hoitivat pienempiä töitä – takaisin heidät oli määrä komentaa alokkaiden saavuttua 1.11. Ennen alokkaiden saapumista lisättiin rakuunarykmentin upseeristoa. Kornetit Georg Hellström ja Petter Moldakoff komennettiin rakuunarykmenttiin Pietarin ratsuväkiopistosta sekä Adolf Lagerblad ja Arthur Norring Suomen kadettikoulusta. Samana syksynä komennettiin rakuunarykmenttiin myös luutnantti Friedrich von Tobiesen, aliratsumestari Ernst Baeckman, luutnantit Adolf Aminoff, Carl Malm, Georg von Essen ja August Thesleff. Lokakuun 19. päivänä rykmentti sai myös papin, Tallinnan ruotsalais–suomalaisen seurakunnan kirkkoherran Johan Collanin, jolle Lappeenrannan seudut olivat tuttuja jo kirkkoherranapulaisen toimikaudelta 1885–1886. Samana päivänä nimitettiin myös rykmentin sotatuomari Robert Schogster ja asemestari Matti Tuovinen. Alokkaiden saapumista muisteli myöhemmin opetuskomennuskuntaan kuulunut Albert Allonen. “Marraskuun ensimmäisenä saapuivat tänne ympäri Suomen salomailta ensimmäiset asevelvolliset oppiakseen täyttämään sotilaan palvelusta. Heidän tullessaan oli huomioon otettava jotakin ilahuttavaakin, sillä useampina vuosina huomasin nuorukaisten kasarmiin tuloa muissa pataljoonissa, ja olivat useimmat heistä päihtyneet. Vaan tänä syksynä en havainnut ketään, joka olisi ollut liikaa nauttinut väkijuomia. Arvelin itsekseni että siihen on varmaan vaikuttanut matkan pituus, että kotoiset eväät ovat loppuneet ennen aikaa ja täältä lienee ollut ahdas saanti sinä päivänä. Tämä oli meille oikein hauskaa, syystä kun meitä oli vähän hoitamaan ja ohjaamaan semmoista joukkoa, jos he olisivat olleet kovin raivoissaan. Seuraavana päivänä, kello 9 e. p. p. oli rykmentin maneesissa ylöshuuto, jossa katsottiin josko kaikki olivat saapuneet. Samassa pidettiin jumalanpalvelus, jossa alussa sekä lopussa veisattiin virsi: ‘Meidän linnamme on Jumala taivaass`. Tässä tilaisuudessa rykmentin soittokuntakin puhalsi ensimmäistä kertaa, ja kauniille kajahtelivat säveleet, varsinkin rykmentin kunniamarssia soitettaessa.” Alokkaiden saavuttua alkoi Suomen rakuunarykmentissä rutiininomaisempi kausi, jossa koulutusta katkoivat isommat sotaharjoitukset, korkeampien upseereiden vierailut ja erilaiset juhlat ja kilpailut. Ensimmäisiä vuosia rykmentissä tosin vielä leimasi kasarmialueen keskeneräisyys. Esimerkiksi sairaat sijoitettiin aluksi kansliarakennukseen, sillä varsinainen sairaala valmistui vasta myöhemmin. Ensimmäisen saapumiserän miehistä oli marraskuussa 1890 tuhatta miestä kohden keskimäärin 71 miestä sairaana, joulukuussa luku nousi 86:een ja tammikuussa 92:een. Helmikuussa sairaiden määrä väheni. Luvut olivat suurehkoja verrattuna tarkka-ampujapataljoonien sairaiden
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=