268 Upseerikarvalakkiin kiinnitettiin pienempi upseerinkokardi ja kotka kullatusta messingistä. Arkilakki oli tummanvihreästä verasta samanlaisin reunuksin kuin karvalakkikin. Asetakki oli alipäällystöllä ja miehistöllä tummansinistä verkaa, kaulus ilman lämsöjä tummanvihreästä verasta vaaleansinisin verkareunuksin. Takin tummanvihreät verkakäänteet olivat suipot. Olkalappujen alus oli tummanvihreää, päällinen vaaleansinistä verkaa. Olkalappuja kiinnittävät messinkinapit olivat sileät. Upseereilla asetakkiin kuuluivat lisäksi kultanauhakkeet kauluksessa ja hihankäänteissä. Epoletit ja olkalaput kiinnitettiin kullatuin napein. Olkalaput olivat kultanauhakkeiset ja vaaleasinisellä pohjalla alaosataankin. Epoletit olivat kultaiset, suomulliset ja vaaleansinisellä alustalla. Upseerin asetakin liepeissä oli valkoinen villakangasvuori. Vyö oli vaaleansininen. Vääpeleillä ja upseereilla se oli tehty kashmirista, aliupseereilla ja miehistöllä verasta. Alipäällystön ja miehistön housut olivat harmaansiniset. Upseerien housuissa oli lisäksi vaaleansininen reunus. Rakuunoiden päällystakki oli harmaata verkaa ja varustettu lämsöillä. Kaulus oli tummanvihreää verkaa vaaleansinisin reunuksin. Olkalaput olivat muuten samanlaiset kuin asetakissa, mutta harmaalla veralla alustetut. Upseereilla oli sekä päällystakki että viitta, lämsät tummanvihreästä verasta vaaleansinisin reunuksin. Upseereilla asepukuun kuului lisäksi arkitakki, kullatulla vaakunalla varustettu patruunalaukku ja vyöhyt. Arkitakki kauluksineen oli tummanvihreää verkaa, reunukset vaaleansinistä verkaa. Olkalaput olivat samanlaiset kuin asepuvuissa. Rakuunoiden asuun ja varustukseen kuului sapelin olka- ja käsihihna, vyö, kotelo ja nyöri niillä joille se kuului, kiväärimiehillä olkahihnallinen patruunalaukku, lapion tuppi, ratsuväen karbiinin puolituppi. Aseistuksena oli pistimellinen kivääri, revolveri ja sapeli. Rakuunarykmentin talvipuvuksi tuli lyhyt lammasnahkainen turkki. Näitä tuotiin jo talvella 1890 Venäjältä noin 30 kappaletta niille sotilaille, jotka olivat Lappeenrannassa rykmentin ensimmäisiä hevosia hoitamassa. Lokakuun lopussa sai rykmentti kuitenkin Kajaanista tehtailija Renforsilta tilatut 250 uutta valkoista lammasnahkaturkkia. Lappeenrannan Uutisten mukaan likaiset venäläiset turkit olivat ilman päällistä – uudet vitivalkeat suomalaiset turkit saisivat kuitenkin likaantumisen estämiseksi harmaan päällisen. Heinäkuun 15 päivänä vuonna 1897 vahvistettiin päiväkäskyssä Suomen rakuunarykmentille uusi malli asetakkia ja arkilakkia varten. Se tuli ottaa käyttöön vähitellen, vanhan varaston loppuessa. Uusi malli ei liene ehtinyt käyttöön ennen rakuunarykmentin lakkauttamista. Rykmentin varustaminen edistyi kasarmialueen valmistumisen myötä. Vuoden 1894 alussa senaatti myönsi lähes 100 000 markan varusmäärärahan muun muassa vaatetuksen, aseistuksen ja hevosvarustuksen hankintaan sodanajan määrävahvuutta ja varaeskadroonaa varten. Kiväärejä ei kuitenkaan hankittu välittömästi, sillä vasta vuonna 1892 määrättiin sotaväelle uusi kiväärimalli, eikä uusia kiväärejä ollut vielä suoraan saatavissa – Kaartin pataljoona sai uudet vuoden 1891 mallin kiväärit vuonna 1893 ja Suomen tarkka-ampujapataljoonat sekä rakuunarykmentti saivat ne vuosina 1896 ja 1897. Aiemmin käytössä olleet Berdan-kiväärit toimitettiin Pietariin piiritykkiväenhallituksen varastoon. Ratsastussatulat ja muut hevosten varusteet hankittiin Oulusta toiminimeltä “Veljekset Åström”. Satuloiden rungot tulivat kuitenkin Pietarin intendenttihallitukselta. Sotataidon kehitys näkyi myös varustuksessa. Jo vuonna 1891 rykmentti sai rautateiden ja lennätinjohtojen rikkomista varten tarvittavat koneet. Ne ja tarvittavat pyrokseliinipatruunat kuljetettiin joustavasti kuormasatulassa. Suomen rakuunarykmentin osuus suuriruhtinaskunnan sotilasmenoissa nousi alkuvuosien 1889–1892 rykmentin varustamiseen kuluneiden ylimääräisten menojen lisäksi noin 900 000 markkaan, kun sotilasmenot yhteensä Suomessa olivat yleensä 6–8 miljoonaa markkaa vuodessa. Erityisiä kustannuksia rakuunarykmentille tuotti perushankintojen jälkeen vuosina 1894 ja 1895 sodanajan varaston hankkiminen (yht. 215 000 markkaa) ja vuoden 1891 mallin kivääriin siirtyminen 1890-luvun jälkipuolella. Vakituisten menojen jakautumisesta tulo- ja menoarvion mukaan Suomen rakuunarykmentissä voidaan ottaa esimerkiksi vuosi 1901.
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=