269 Suomen rakuunarykmentin kustannukset vuonna 1901. 1. Palkkaus 253 000 2. Alipäällystön ja miehistön ruokinta 130 000 3. Vaatetus ja aseistus 70 000 4. Lämmitys ja valaistus 25 000 5. Ampumatarpeet 11 000 6. Hevosten ruokakustannukset 300 000 7. Lääkkeisiin 800 8. Määrärahoja 23 548 9. Hevosten ostoon 52 000 10. Asuntokorvausta 10 000 11. Matkakustannuksia 15 000 12. Sekalaisia menoja 6 200 yht. 896 548 Lähteenä taulukossa Suomen Suuriruhtinaanmaan Asetuskokoelma 8/1901. Vakinainen tulo- ja menoarvio vuodeksi 1901. Kahdeksas pääluokka, Suomen rakuunarykmentti. (EKM L. Laaksosen kokoelma). Talousarvio ei vuonna 1901 kattanut rakuunarykmentin menoja, vaan etenkin ruokakustannusten osuus niin miesten kuin hevostenkin osalta nousi arviotua suuremmaksi, ja joulukuisessa lisätalousarviossa jouduttiin rakuunarykmentin menoihin määräämään hiukan yli 40 000 markkaa lisää. Rakuunarykmentti tuntui merkittävänä Lappeenrannan ja sen ympäristön taloudessa. Sen tilojen rakentaminen heijastui suurina hankintahuutokauppoina ja työväen ajoittain yli 400 hengen määränä kaupungissa. Rakennustyön jälkeenkin oli hankintahuutokauppoja. Rykmentti tarvitsi vuosittain muun muassa perunoita 390 000 litraa, herneitä 66 000 litraa, ohraryynejä 51 000 litraa, suolaa 62 000 kiloa, kauraa 1352 000 kiloa, heiniä 1502 000 kiloa ja olkia 450 000 kiloa. Lisäksi tarvittiin muun muassa halkoja, lihaa ja maitoa. Merja Mielon mukaan useimpien tuotteiden hankinnoista kohdistui Lappeenrantaan noin 30–60 prosenttia. Lisäksi eskadroonat asioivat erikseen kaupungin kauppioiden kanssa. Mielo toteaakin kauppojen lukumäärän vuosina 1890–1895 selvästi nousseen (13:sta 24:ään), mikä ainakin osittain johtui rakuunarykmentistä. Rykmentti lisäsi myös kaupungin verotuloja. Vaikka miehistö ei maksanut veroja, niin upseerien, aliupseerien ja siviilivirkamiesten osuus veroista nousi ensimmäisiä vuosia lukuun ottamatta yli 10 prosenttiin kaupungin verotuloista. Rykmentin läsnäolo heijastui monin tavoin pienen kaupungin kulttuurielämään. Sen aiakna muun muassa alettiin raatihuoneella pitää konsertteja, joita johtivat rakuunarykmentin kapellimestarit, aluksi Suomen kaartin Turkin sodasta “kasvattipoikana” Suomeen tuoma Alexei Apostol ja myöhemmin Sikstus Lundelin. Soittokunta oli kaupungissa erittäin suosittu. Se esiintyi Mielon mukaan runsaasti erilaisissa tilaisuuksissa. Suosittuja olivat ns. kansantajuiset konsertit ja yhteiskonsertit rykmentin kuoron kanssa. Soittokunta soitti myös rykmentin raittiusseuran tanssi-iltamissa sekä kaupungin eri yhdistysten iltamissa. Maineikkaimpia oli Viipurin palossa kärsineiden hyväksi pidetty konsertti, jossa A. Apostolin johdolla soittivat tarkka-ampujapataljoonien ja rakuunarykmentin soittokunnat, yhteensä 230 miestä. Soittokunta esiintyi myös kolmen kuukauden ajan Helsingissä Esplanadin kappelissa ja
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=