270 kävi soittomatkoilla Viipurissa. Rakuunarykmentin näytelmäseurue esiintyi torstaisin raatihuoneella esittäen Liisa Castrénin mukaan muun muassa pieniä Kiljanderin kappaleita ja vuodesta 1892 lähtien Minna Canthinkin näytelmiä. Rakuunarykmentin maneesissa järjestivät rakuunat omia näytelmäesityksiä, ja muun muassa vuosina 1894 ja 1898 maneesissa vieraileva Suomalainen kansanteatteri esitti sekä kotimaisia että ulkomaisia näytelmiä; maneesissa vieraili joskus myös ruotsalaisia seurueita. Vapaa-aikoina rykmentissä harrastettiin runsaasti urheilua ja varsinkin hevosurheilua. Kiireinen 1890luvun alku kului muissa toimissa, mutta jo vuonna 1896 perustettiin luutnantti August Lindemanin aloitteesta Sportklubben-niminen urheiluseura. Urheiluklubi keskittyi rykmentin luonteen mukaisesti ratsastusurheiluun ja olikin ensimmäinen tähän erikoistunut Suomalainen seura. Jo ennen sen perustamista pidettiin rykmentissä vuosittain ratsastuskilpailuja kahden virstan eli hiukan yli kahden kilometrin esteradalla. Rykmentin urheilukerho menestyi erinomaisesti. Se järjesti usein erilaisia ratsastuskilpailuja: metsästysratsastuksia, laukkakilpailuja, esteratsastuskilpailuja ja matkaratsastuksia. Myös kouluratsastusta kehitettiin etenkin eversti Ernst Bäckmanin johdolla. Kerhon jäsenet ottivat osaa myös Pietarissa Venäjän armeijan ratsastuskilpailuihin. Siellä aliratsumestari Hjalmar Tulander voitti vuonna 1901 esteratsastuksessa ensimmäisen palkinnon 250 kultaruplaa. Kornetti Aatos Söderman taas voitti samana vuonna ensimmäisen palkinnon Moskovan sotilaspiirin kilpailuissa. Rykmentin lakkauttamisen myötä loppui myös Sportklubbenin toiminta. Lappeenrannan yhdistystoimintaan osallistuivat esimerkiksi rouvat Anna Aminoff, Agnes Baeckman ja Anna Collan osallistuivat Lappeenrannan Rouvasväen yhdistyksen toimintaan. Aminoff toimi myös lastenkodin johtokunnassa. Vuonna 1901 perustetun Marttayhdistyksen asiamiehinä toimivat edelleen Baeckman ja Collan. Rykmentin upseerikerho kehittyi nopeasti erääksi kaupungin hienoimmista huvittelupaikoista, jossa juhlat saattoivat jatkua myöhäänkin yöhön. Esimerkiksi helmikuun alussa 1893 järjestettyihin tanssiaisiin kutsuttiin kaupungin “nobiliteetti”, Viipurin tarkka-ampujapataljoonan upseerit vaimoineen sekä 12 nuorta neitoa Viipurista. Juhlat olivat kaikesta päättäen hauskat, sillä tanssi jatkui aina viiteen asti yöllä. Vielä seuraavaksi päiväksi viipurilaisten kunniaksi järjestettiin kerholle aamiainen. Rykmentti osallistui jonkin verran myös kaupungin kunnalliselämään. Kaupunginvaltuustossa edusti rakuunoita vuodesta 1891 ratsumestari Adolf Aminoff. Hänen tilalleen tuli siirron vuoksi ratsumestari Alfred Lucander, kunnes Aminoff vuonna 1898 palasi everstiluutnanttina Lappeenrantaan ja toimi valtuustossa rykmentin lakkauttamiseen saakka. Rykmentti sai valtuustoon myös lääkärinsä Maximilian Buchin. Lappeenrannan valtuusto oli tarjonnut jo asevelvollisuuslain astuessa voimaan vuonna 1880 tilaa suomalaiselle joukko-osastolle alueeltaan. Olikin ymmärrettävää, että kaupunkilaiset suhtautuivat aluksi Suomen rakuunarykmenttiin suopeasti. Pian kuitenkin valitettiin rakuunoiden muun muassa melunneen ja häirinneen kaupunkilaisia. Suomenkieliset kaupunkilaiset pelkäsivät myös rykmentin ruotsinkielisen upseeriston vahvistavan ruotsinkielen asemaa kaupungissa. Vuoden 1895 Nikolai II:n kruunajaisjuhlien aikana välit eräiden upseerien ja kaupunkilaisten kesken kiristyivät niin, että monipäiväisten juhlien aikana ilmennyttä upseerien loukkaavaa käyttäytymistä jouduttiin myöhemmin puimaan sotaoikeudessa. Tämän jälkeen sortovuodet kuitenkin Liisa Castrénin mukaan sitoivat rykmentin tiivisti kaupunkiin.
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=