272 12.4 Suomen rakuunarykmentin hevosten hankinta Suomen rakuunarykmenttiä perustettaessa nousi esille myös rykmentin tarvitseman suuren hevosmäärän hankinta. Ratsuväkikomitea ehdotti kaksi vaihtoehtoa ratsuväen hevosten hankintaan. Enemmistö piti tarpeellisena reservihevosten ottoa jo rauhan aikana; hevosten palvelusaika rajoitettaisiin seitsemään vuoteen ja sitten reservihevoset annettaisiin hoidettaviksi. Vähemmistön mielestä taas tämäntyyppinen hevosreservi osoittautuisi käyttökelvottomaksi ja ehdotti, että liikekannallepanon yhteydessä otettaisiin käyttöön kaikki tarpeelliset hevoset. Näin hevoset voisivat olla aktiivipalveluksessa kymmenen vuotta. Tämä malli säästäisi 20 000 markkaa vuodessa. Komitea ehdotti kotimaisten hevosten ostoa; se kohottaisi maan hevoskulttuuria. Hevosten saanti rakuunarykmentille askarrutti sanomalehdistöäkin. Hufvudstadsbladet pohti vuonna 1889 kysymystä ja nimimerkki R. Eth. suositteli neuvon hakemista ulkomailta. Esimerkiksi Englannista saataisiin oiva esimerkki hevosten kasvatuksesta ratsuväen tarpeisiin. Kirjoittaja analysoi englantilaista tilannetta Itä-Intian ja Bengalin ratsuväen kokoonpanosta saatujen kokemusten valossa. Suomessakin oli hänen mukaansa yritetty viime vuosikymmeninä parantaa hevoskasvatusta, rahasta vain oli pulaa. Nyt tarvittaisiin uusia ideoita, jotta Suomenkin hevoskasvatusta voitaisiin tehostaa mahdollisimman halvalla. Kirjoittajan mielestä hevosten kasvatus oli saatava mahdollisimman kannattavaksi sen harjoittajille. Hevoset hankittiin rakuunarykmentille lopulta na 1889 julkaistun asetuksen mukaan. Rykmentin tuli alkuun ostaa aiemmin venäläisessä ratsuväessä olleita hevosia, mutta vähitellen hankkia suomalaisia hevosia, ja viimeistään seitsemän vuoden kuluttua tuli koko rykmentin hevoskannan koostua suomalaisista hevosista. Vuoden 1889 asetus sääsi rykmentin vuosittaiseksi määrärahaksi hevosta kohden 500 markkaa. Se todettiin vuonna 1899 liian pieneksi ja korotettiin 700 markkaan. Hevoskantaa koetettiin parantaa antamalla rakuunarykmentille oikeus ostaa hevosia markkinoilta. Suunnitelmien mukaan piti rykmentille muodostaa hevosreservi jättämällä seitsemän vuoden palvelusajan jälkeen palvelukelpoiseksi havaittu hevonen vielä kolmeksi vuodeksi reserviin yksityiseen hoitoon. Reservijärjestelmää ei saatu toimimaan, ja se aiottiin korvata sodan uhatessa erityisen hevosottolain avulla.
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=