273 Rakuunarykmentin perustamissuunnitelmaan kuului siis tuoda aluksi ratsuhevosia muista keisarikunnan ratsurykmenteistä Lappeenrantaan. Ensimmäiset rakuunarykmentin hevoset lienevät kuitenkin olleet komentaja Schaumanin ratsut Grek ja Dánja, jotka saapuivat Lappeenrantaan 1. syyskuuta 1889. Syksyllä 1889 Venäjältä tuotujen hevosten lukumäärä nousi jo 40:een. Kaikki olivat Venäjältä, vanhoja eivätkä kovin korkealaatuisia. Helmikuussa 1890 saatiin seitsemän hevosta aiemman 40:n lisäksi. Myöhemmin hevosia käytiin hakemassa itse muun muassa Pietarista. Venäjältä hankittujen ratsuväkihevosien vastaanotosta näyttävät huolehtineen lähinnä ratsumestari Baeckman ja luutnantti von Essen. Hevosia tuli Pietarin ohella armeijan ensimmäisestä, toisesta ja kolmannesta ratsuväkidivisioonasta. Ne olivat kuitenkin usein huonokuntoisia. Venäläisten, pehmeämpään ja tasaisempaan maastoon tottuneiden vanhojen ratsuhevosten oli kovin vaikeata kestää Lappeenrannan mäkisessä ja kivisessä ympäristössä pidettyjä pitkiä harjoituksia. Aluksi oli tarkoitus kengittää muun keisarikunnan rykmenttien tapaan vain niiden etujalat, mutta pian ilmeni, että kaikki jalat oli kengitettävä. Vuoden 1890 keväällä hankittiin 16 nuorta suomalaista hevosta. Niitä ostamaan perustettiin toimikunta jäseninä aliratsumestari Sandberg, rykmentin eläinlääkäri Graae sekä kolmantena jäsenenä läänin kuvernöörin asettama asiantuntija. Ostosmatkat tehtiin Mikkeliin, Hämeenlinnaan ja Lappeenrantaan. Näistä kaupungeista ei kuitenkaan saatu riittävää määrää hevosia. Rakuunarykmentin päiväkirja piti hankintavaikeuksien syynä suomenhevosten heikkoutta ratsuhevosena. Päiväkirjan mukaan niiden kaula oli liian paksu, pää liian raskas ja selkä usein liian pitkä ja heikko. Liikkumisessakin oli ongelmia. Tämän vuoksi oli vaikea löytää vaatimukset täyttäviä suomenhevosia. Syyskuussa 1890 hevosten hankintatoimikunta, johon edelleen kuului rykmentin puolelta aliratsumestari Sandberg ja eläinlääkäri Graae, jatkoi työtään. Nyt hankittiin 75 uutta rintamahevosta. Ensimmäisen matkansa toimikunta teki tällä kertaa Kuopioon, josta ostettiin 18 hevosta. Niistä havaittiin kuitenkin 3 á 4 ala-arvoisiksi, ja siksi toimikunta sai eversti Schaumanilta moitteet ja kehotuksen olla hevosten valinnassa tiukempi. Toimikunta matkasi edelleen Längelmäelle, Toijalaan ja Hämeenlinnaan. Hämeenlinnassa Sandberg sairastui ja hänet korvasi rykmentistä luutnantti Friedrich von Tobiesen. Hämeenlinnasta eläinlääkäri Graae matkusti Mikkeliin, johon oli jo aiemmin tullut ratsumestari Nyberg, ostamaan kuutta hevosta. Tämän jälkeen tehtiin vuoden 1890 aikana hevosten ostosmatkoja vielä Ilmajoelle, Lapualle, Härmään, Saarijärvelle, Jyväskylään ja Keuruulle. Lappeenrannastakin ostettiin hevosia. Rykmentin eläinlääkäri Graae raportoi vuoden 1890 kokemusten perusteella parhaitten ratsuväkihevosten löytyvän Ilmajoelta, Härmästä ja Kuopiosta. Sen sijaan Keski-Suomen hevoset olivat huonoimpia – Saarijärveltä oli ostettu vain kolme hevosta ja Jyväskylästä ei saatu ainoatakaan kelvollista ostettavaa. Graae totesi myös olevan tarpeellista ostaa hevosia talvimarkkinoiltakin. Syksyn 1890 kuluessa hevosten lukumäärä nousi 251:een marraskuun ensimmäiseen päivään mennessä. Hufvudstadsbladet pohti ratsuväen hevoskysymystä vuoden 1890 lopussa. Hevosia oli hankittu julkaisemalla ilmoituksia lehdissä ja kuuluttamalla kirkossa ostohankkeista. Hevosia ostettiin Kuopiosta, Längelmävedeltä, Ilmajoelta, Lapualta, Härmästä, Saarijärveltä, Jyväskylästä, Keuruulta ja Lappeenrannasta. Useista paikoista saatiin tarjolle paljonkin hevosia, mutta näistä monet olivat liian vanhoja tai nuoria, osa ei täyttänyt vähimmäiskokovaatimusta 146 cm. Suurin osa oli vaivaisiakin. Hevosia jouduttiin tämän vuoksi ostamaan muualtakin maasta. Varsinkin Saarijärven ja Jyväskylän hevoset olivat lehden mukaan huonosti hoidettuja. Lehden mukaan syynä jo 3–4-vuotiaiden hevosten ylirasittuneisuus tai sairaus aiheutui hevosten liikunnan puutteesta. Tämä koski etenkin nuoria oriita, joista omistajat toivoivat ravuria tai kruununoritta. Varsat saivat juosta vapaasti ja saivat siten itse liikuntaa, mutta jo toisena vuonna ne pantiin kuukausikaupaksi talliin. Kun ne sitten eivät kolmantena vuonna täyttäneet omistajan vaatimuksia, ne leikattiin. Leikkajat taas olivat usein kiertäviä puoskareita, ja toimenpiteen jälkeen hevoset usein sairastuivat tai loukkaantuivat. Kuopiossa oli kirjoittaja (nimimerkki H.V.G. eli ilmeisestikin rakuunarykmentin eläinlääkäri Hannibal Waldemar Graae) huomannut 15 näin sairastunutta hevosta. Oli vaikeaa löytää sataa virheetöntä hevosta. Kirjoittajan mielestä heräsikin kysymys siitä, kuinka Suomen ratsuväelle saataisiin etujoukkoon kotimaisia hevosia, jotka olivat hyvää raakamateriaalia.
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=