274 Tällä hetkellä keskityttiin helppoon ratsuväkihevoseen. Se oli rauhallinen, oppivainen, vahvarakenteinen, helppo huoltaa ja viihtyvä. Vähistä hyväksytyistä hevosista voitiin huomata, että oli välittömästi ryhdyttävä jalostamaan hevosia. Oli saatava lisää ja kunnollisia hevoskasvattajia sekä valvottava tiukasti kiertäviä leikkaajia. Opastajilla olisi työtä, sillä ihmisille pitäisi neuvoa kotieläinten hoitoa – samoin kuin tehtiin maidon käsittelyssä muutama vuosi sitten. Rakuunarykmentti oli tuonut mukanaan myös hevoshoitajakoulun, jonne otettiin 250 miestä vuosittain. Kirjoittaja toivoi, etteivät opit unohtuisi, vaan että niitä käytettäisiin hevoskasvatuksessa hyödyksi. Myös Suomi-lehti otti kantaa ongelmiin rakuunarykmentin kotimaisessa hevoshankinnassa. Lehden mukaan äskettäin Mikkelissä (keväällä 1890) pidetyssä hevosotossa oli otettu vain 3 hevosta, vaikka aiottiin ostaa 16. Hämeenlinnasta ei ostettu yhtään, Lappeenrannastakin vain 2. Jos näin jatkuisi, ei rykmentin hevosten tarvetta voisi täyttää oman maan hevosin, vaan ne olisi tuotava Venäjältä. Kirjoittaja ihmetteli, miksei oma hevonen kelpaa. “Ikävää olisi vallan, jos tätä tietä Suomen hevonen, joka niin monessa maailman oloja ratkaisevassa sodassa on ansainnut sekä nopeuden että kestävyyden maineen, ja joka viimein Turkin sodassa niin edullisesti kilpaili Venäjän hevosen kanssa, nyt tämän syrjäyttämänä ei enää voisi isänmaataan sotatantereella palvella.” Suomenhevosen hylkäämisen syyksi kirjoittaja epäili puuttuvaa korkeutta ja sään mataluutta. Siitä huolimatta voimaa pitäisi kyllä riittää. Koemielessä tulisikin alentaa vaatimuksia ja katsoa sitten, mitä pitempi käytäntö näyttää. Elokuun 31. päivänä 1891 tarkastettiin rakuunarykmentin hevoset. Ensimmäisen eskadroonan hevosten, niin vanhojen venäläisten kuin nuorien suomalaistenkin, todettiin olevan hyvässä kunnossa. Jotkut suomenhevoset olivat tosin liian lihavia ja joidenkin hoidossa ilmeni joitakin puutteita. Toisen eskadroonan hevoset olivat erittäin hyvässä kunnossa, ja tarkastuksen jälkeen ratsumestari Baeckman sai rykmentinkomentajalta erityisen kiitosmaininnan hevosten hoidosta. Kolmannessa eskadroonassa vanhojen hevosten kunto ei ollut erityisen hyvä, mutta nuoret olivat pääsääntöisesti hyväkuntoisia. Hevosten ostokomissio aloitti toimintansa taas syksyllä 1891. Sen jäseninä eläinlääkäri Graae ja luutnantti von Tobiesen lähtivät elokuun 8. päivänä ostamaan suomenhevosia aina Ouluun asti. Elokuun 14. päivänä rykmentti sai kolme Haminasta ja 17. päivänä 11 Pieksämäeltä ostettua hevosta. Syyskuun 20. päivänä tuli toisesta ratsuväkidivisioonasta 23 hevosta ja Kuopiosta 15 suomenhevosta. Syksyn aikana ostettiin suomenhevosia Humppilasta, Toijalasta, Hämeenlinnasta, Ikaalisista, Oulusta, Kokkolasta, Härmästä, Ilmajoelta, Vaasasta, Kyröstä, Salosta ja vielä lokakuun lopussa Lappeenrannastakin. Yhteensä ostettiin 120 suomenhevosta. Rakuunarykmentin päiväkirjassa
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=