275 ostosaalista pidettiin parempana kuin vuonna 1890. Parhaat hevoset löytyivät Hämeenlinnasta, Humppilasta ja Pohjanmaalta. Ostotoimikunta löysi Oulustakin hämmästyksekseen jopa 15 ratsupalvelukseen kelpaavaa yksilöä, suurelta osalta tornionlaaksolaisia. Ne olivat rakenteeltaan raskaampia mutta juoksivat kevyesti. Jos pohjoisen hevoset olivat komissiolle myönteinen yllätys, niin samaa vaikutusta eivät tehneet karjalaiset hevoset – näiden laatu oli rakuunarykmentin päiväkirjan mukaan kaukana tyydyttävästä. Syksyllä 1891 ostettujen hevosten keskihinta oli 438 markkaa. Vuonna 1892 olivat tulokset suomenhevosten ostosta huonot. Rakuunarykmentin päiväkirjassa valitettiin markkinoilla olleen vähän hevosia. Upseerihevosia ostettiin Tarton markkinoilta. 23.9. lähti matkalle itse rykmentin komentaja ja eläinlääkäri. Tartto sijaitsi lähellä ja sieltä tiedettiin saatavan suhteellisen halpoja ja hyviä hevosia. Alueen rikkaat maanomistajat kasvattivat täysiverisiä englantilaisia ja arabialaisia hevosia. Vuoden 1892 syksyllä jouduttiin suomalaisten hevosten lisäksi ostamaan kuusi hevosta Tartosta ja viisi muualta Baltian maista. Silti jäi hankintasuunnitelman hevosmäärästä 15 ostamatta. Näiden oston siirtämiseen seuraavalle vuodelle saatiin sotaväen päällikön lupa. Kun Suomen rakuunarykmentin hevoshankintaa helpotettiin sallimalla se muualtakin kuin Suomesta, koitui Baltian maista – Liivinmaasta ja Virosta sekä lisäksi Puolasta – rykmentin tärkeä ostoalue. Upseerit hankkivat usein omat hevosensa Puolasta ja Etelä-Venäjältä. Rakuunarykmentin hevoskanta käsitti siten 1890-luvun loppupuolella Suomesta ostettuja hevosia, joista suurin osa oli suomenhevosia, ja muulta ostettuja puoliverisiä hevosia. Suomenhevosia oli kaksi kolmasosaa. Venäläisistä ratsuväkirykmenteistä hankituista hevosista viimeiset poistuivat käytöstä vuonna 1897. Suomenhevoset eivät siten täysin täyttäneet ratsuväkirykmentin tarpeita. Esimerkiksi vuonna 1897 mainittiin vuonna 1891 ostetuista hevosista joudutun poistamaan rykmentin rivistä jo neljäsosa. Vuoden 1897 Finsk Militär Tidskriftissä Ernst Baeckman luonnehti suomenhevosta muun muassa lymfaattiseksi, pitkäselkäiseksi, matalaksi, lyhytkaulaiseksi ja yksinkertaiseksi työhevoseksi. Toisaalta todettiiin suomalaisia hevosia voitavan kyllä kouluttaa rintamahevosiksi. Siitä ei kuitenkaan ollut varsinaiseksi ratsuhevostyypiksi. Suomenhevosten luonnetta pidettiin hyvänä ja säyseänä, mutta sen ulkomitat olivat huonot ajatellen käyttöä ratsuväkihevosena.
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=