276 12.5 Lakkauttaminen Suomalaisia joukkoja yritettiin sulattaa Venäjän sotaväkeen vuoden 1898 valtiopäivillä. Lakiehdotus sisälsi muun muassa palvelusajan pidentämisen kolmesta viiteen vuoteen ja reserviharjoitusten poistamisen. Venäläisten upseerien palvelus suomalaisissa joukoissa tuli sallia, ja suomalaisia joukkoja tuli voida komentaa myös muualle keisarikuntaan. Ehdotus jäi valtiopäivillä lepäämään, mutta palasi esille Venäjän duuman uudessa ehdotuksessa keväällä 1901. Heinäkuussa 1901 Nikolai II vahvisti uuden yleisvaltakunnallisen asevelvollisuuslain. Sitä vastustettiin Suomessa muun muassa kutsuntalakoin. Asevelvollisuuslaki raukeni täällä Nikolain lakkauttaessa keisarillisella manifestilla Suomen sotaväen. Kesällä 1901 hajotettiin suomalaiset tarkka-ampujapataljoonat ja niiden reservikomppaniat. Tämä ei koskenut vielä Suomen rakuunarykmenttiä eikä kaartin pataljoonaa. Elokuussa 1901 määrättiin suomalaisten tarkka-ampujien toinen asevelvollinen ikäluokka kotiutettavaksi, ja marraskuussa 1901 kenraalikuvernööri Bobrikoff määräsi tarkka-ampujien alipäällystön ja miehistön siirtymään reserviin tai eroamaan. Upseerien oli erottava maaliskuun 1. päivään 1902 mennessä. Vuoden 1902 alusta lakkautettiin kenraalikuvernöörin Suomen sotaväen esikunta, päällikköhallitus ja sotaväen päällikön virka sekä määrättiin jäljelle jääneet suomalaiset joukko-osastot eli kaarti ja Suomen rakuunarykmentti Suomenmaalaisen sotilaspiirin komentajan alaisiksi. Suomen asevelvollisen sotaväen lakkauttamisen aiheutti Venäjän johdon halu alistaa Suomi tiukemmin alaisuuteensa. Suomen ei katsottu tarvitsevan Venäjän armeijasta erillään olevaa sotaväkeä. Lappeenrannassa oli vielä vuonna 1898 rakuunarykmentin vuosijuhlassa venäläisten joukkojen edustajia, ja kenraalikuvernööri Bobrikoffin saman vuoden lopussa tekemä tarkastusmatka rakuunarykmenttiin sujui hyvin. Tarkka-ampujapataljoonien lakkauttamisen jälkeen ei rakuunarykmentilläkään ollut pitkää elinikää. Sen lopettamisen lopullisesti aiheutti selkkaus valan vannomisesta. Rykmentin alokkaat kieltäytyivät vannomasta uuden lain mukaista ja Suomen oikeuksia rikkovaa sotilasvalaa. Bobrikovin käytyä lokakuussa 1901 Lappeenrannassa siirrettiin eversti Schauman reserviin. Muut upseerit anoivat eroa 9. marraskuuta ja anomukset hyväksyttiin. Schaumanin jälkeen komentajaksi nimitettiin rykmentissä aiemmin palvellut eversti Alexander Grigorkoff, joka otti tehtävän vastaan 11. joulukuuta 1901. Senaatille tiedotettiin Suomen rakuunarykmentistä muodostetun Suomenmaalainen rakuunarykmentti joulukuun 10. päivänä 1901. Senaatti määräsi 20. joulukuuta rykmentin komentajan eversti Grikorkoffin luovuttamaan rakuunarykmentin kasarmit, hevoset ja muun kruunun omaisuuden sotakomissariaatille. Rykmentin rahavarat tuli siirtää Viipurin lääninrahastoon. Ne upseerit ja siviilivirkamiehet, jotka eivät hakeneet virkaeroa, asetettiin tarkka-ampujapataljoonien upseeriston tapaan lakkautuspalkalle. Eversti Grigorkoff tuli Lappeenrantaan ennen muuta uutta rykmenttiä, jolloin Suomen rakuunarykmentistä oli jäljellä vain hevoshoito-osasto. Päivää ennen ensimmäistä saapuvaa osastoa Grigorkoff sai Kazanzovin mukaan kirjeen, jossa kerrottiin jonkun aikovan polttaa rykmentin tallit. Grigorkoff otti kirjeen vakavasti ja vartioi yöllä revolveri sivutaskussa talleja. Yöllä hänet tapasi vielä Lappeenrannassa oleva rakuunarykmentin upseeri Gaston Ahrenberg, rakuunakasarmien suunnitteluun osallistuneen arkkitehti ja kirjailija Jac. Ahrenbergin poika, ja tiedusteli Grigorkoffilta, miksi tämä ei ollut nukkumassa. Everstin kerrottua syyn Ahrenberg arveli, että uhkaus tuskin piti paikkaansa. Yö kuluikin rauhallisesti. Lakkauttamisen jälkeen rakuunarykmentin kasarmit lopulta julistettiin edelleen Suomen valtion omaisuudeksi, mutta jäivät venäläisten käyttöön. Kaupungin ja senaatin kiisteltyä kauan valtio vuonna 1905 pakkolunasti rakuunarykmentin alueen ja maksoi siitä myöhemmin rahallisen korvauksen kaupungille. Sen myötä pakkolunastettiin nyt myös kasarmialueen rannassa sijainnut Reichardtin huvilatontti. Rykmentin lakkauttaminen herätti kaupungissa suurta huomiota. Eversti Schauman sai kukkatervehdyksen ja 100 kaupunkilaista järjesti muuttavalle perheelle lähtiäisaterian. Asemalla
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=