286 Ratsuväkiprikaatin komentaja majoittui kasarmialueella entiseen Suomen rakuunarykmentin komentajan asuntoon. Myös upseerikerho pysyi edelleen tehtävässään ja rannan upseerirakennukset asuntoina. Osa upseereista asui venäläisten joukkojen linnoituksen ylätasanteen itäreunalle 1910luvulla rakentamissa tiilirakennuksissa. Hämeen ratsurykmentin osastoista kolme eskadroonaa majoitettiin päävartion vieressä sijainneeseen venäläisten joukkojen rakentamaan suureen tiilikasarmiin. Kolmikerroksisen rakennuksen kussakin kerroksessa oli yksi eskadroona, joista ensimmäinen ylimmässä. Uudenmaan rakuunarykmentin kolmen eskadroonan hallussa oli yleisten rakennusten ylihallituksen suunnittelemista kolmesta kasarmirakennuksesta läntisin. Molempien rykmenttien konekiväärieskadroonat majoitettiin keskuskentän viereen venäläisten rakentamaan rakennukseen: Uudenmaan rakuunarykmentti alakertaan, Hämeen ratsurykmentti yläkertaan. Rakennus sijaitsi myöhemmin sotilaskodiksi muutetun 1890-luvun artellin itäpuolella. Niitemaan mukaan ratsuväkiprikaatin varusmiehet oli majoitettu eskadroonittain kasarmirakennusten suuriin tupiin. Tämä ei kuitenkaan pitäne paikkaansa ylihallituksen rakentamissa kasarmeissa, koska näiden tupiin ei varmaankaan olisi mahtunut koko eskadroonaa. Sen sijaan venäläisten rakentamissa kasarmeissa tuvat olivat suuremmat. Venäläisten joukkojen rakennuttaman kasarmin huonejärjestelystä ja sisustuksesta ennen sotia saa käsityksen Olle Harjapään kuvauksesta. “Kaikki eskadroonan asevelvolliset asuivat samassa tuvassa – isossa pylvässalissa – siten, että vanhin ikäluokka oli lähinnä ulko-ovea ja alokkaat tuvan perällä. Tuvissa oli kaksikerroksiset rautasängyt olkipatjoineen. Jokaisella miehellä oli pieni, puinen kaappi. Kaapit oli asetettu päällekkäin vuoteiden viereen. Päällysvaatteet säilytettiin vaatetelineessä ikäluokittain. Kiväärit ja miekat olivat myös ikäluokittain telineissään. Jokaisella oli jakkaransa vuoteen jalkopään kohdalla. Oppitunnit pidettiin tuvassa, jolloin istuimena käytettiin jakkaraa ja musta taulu kannettiin aulasta tupaan.” Erikoinen piirre ratsuväkiprikaatin kasarmien kalustuksessa olivat kasarmeihin sijoitetut puuhevoset. Näiden avulla esimerkiksi Hämeen ratsurykmentin vuonna 1923 annetun ohjeen mukaan opeteltiin oikeaa istumisasentoa, harjoiteltiin nousua ratsaille ilman jalustimia ja jalustimien kanssa, ohjausasentoa ja otteita. Puuhevoset tosin soveltuivat myös simputuksen harjoittamiseen. Asumistasoon ei vielä ennen sotia kiinnitetty paljonkaan huomiota. Tosin kuitenkin ylihallituksen rakennuttamissa kasarmeissa rakennettiin 1920-luvun lopussa käytävien päihin kuivaushuoneita. Ruoka taas valmistettiin venäläisten joukkojen Päätien varteen rakennuttamissa kahdessa ruokalassa vielä 1920-luvulla suurissa muuripadoissa, joita lämmitettiin metrisillä haloilla. Tarjolla oli siis yleensä vain keitto- tai liemiruokia. Vuosikymmenen vaihteessa asennettiin uudet kattilat ja uunit, jolloin voitiin tehdä myös uuniruokia. Käyttöön otettiin myös tiskaus- ja perunankuorintakone. Uutuutena voidaan pitää varuskunta-alueella sijainneita kahta kenttäkauppaa. Hämeen ratsurykmentin kauppa oli sen ensimmäisessä kasarmissa ja Uudenmaan rakuunarykmentin kauppa kaupunginportin vieressä sijainneen rakennuksen päädyssä. Kaupoissa oli myynnissä erilaista pientä tavaraa, esimerkiksi lukkoja, ompelutarvikkeita ja kirjoitustarvikkeita. Lisäksi myytiin limonaadia ja munkkeja tai piparkakkuja. Kauppojen tuotto käytettiin varusmiesten joulupakettiin. Kaupat lakkautettiin 1920-luvun loppupuolella. Ratsuväkiprikaati harjoitteli päivittäin kasarmialueella, “Ratsuväen harjoitusalueella” ja harjoituslohkoilla. Harjoituslohkot sijaitsivat kauempana aidatusta kasarmialueesta linjalla Lappeenranta, Kourulansuo, Hanhijärvi, Syvämaisemanjärvi ja Simola. Harjoitusalue jaettiin lohkoiksi sen vuoksi, että Uudenmaan rakuunarykmentti käytti kuukauden alkupuolella alueen länsilohkoa ja Hämeen ratsurykmentti taas itälohkoa. Kuun puolivälissä ne vaihdettiin. Eskadroonat harjoittelivat omalla, kilvellä merkityllä ratsastusalueellaan. Niillä oli oikeus rakentaa sinne kaviouria, esteitä ja muita ratoja. Eskadroonat eivät saaneet käyttää muiden osastojen ratsastusalueita. Vuonna 1937 katsottiin tarpeelliseksi rakentaa aita prikaatin ja kaupungin maiden väliin leirikentän suunnassa. Aita kulki länteen sairaalan kaakkoiskulmasta ja edelleen etelään ja lounaaseen kaupungin rajalle. Samaan aikaan aidan rakentamisen kanssa kiellettiin ratsastus kaupungin alueella. Maneesin ohella harjoitettiin ratsastusta prikaatin esteratsastusradalla sairaalan länsipuolella. Rata oli tarkoitettu ainoastaan kantahenkilökunnan koulutusta ja kilpailuja varten. Lisäksi prikaatilla oli
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=