285 ssä ––” Bruno Toivosen kuvauksien mukaan siis Lappeenrannassa itsenäisyyttä edeltävän varuskunnan alueita käytettiin vielä ratsuväkiprikaatin kaudella pääosin samaan tarkoitukseen kuin aiemminkin. Suomen rakuunarykmentille rakennettu ja venäläisille joukoille täydennetty kasarmialue toimi edelleen varuskunnan kasarmialueena, nimityksellä vanha kasarmialue. Reservikomppanian alueella toimi prikaatin esikunta. Venäläisestä leirialueesta muodostetulla, myöhemmin uudeksi kasarmialueeksi kutsutulla alueella sijaitsivat reservin aliupseerikoulu, viestieskadroona ja erillinen panssarieskadroona. Sairaala-alue oli entisessä käytössään. Sen ja venäläisen leirialueen välinen maasto toimi ratsastusalueena, johon oli sijoitettu maneesi. Suomalainen leirialue oli edelleen leirialueena. Harjoitusalueet toimivat edelleen osin entisessä käytössä. Uusista harjoitusalueista voidaan mainita esimerkiksi Huhtiniemeen sijoitettu ampumarata ja lähinnä sotilaiden jalan tapahtuviin harjoituksiin lunastettu alue, “Ratsuväen harjoitusalue”. Vanhalla kasarmialueella sijaitsi maneesin edustalla keskuskenttä. Lisäksi molemmilla rykmenteillä oli omat kenttänsä, ja sairastallien ja keskuskentän välimaasto oli kuormauskenttänä. Alueella oli viisi nimettyä tietä: kaupungin puoleiselta portilta upseerikerholle johtava Päätie, Puistotie, Upseeritie, Huoltotie ja Sairaalakatu. Ulkopuoliset pääsivät piikkilangalla eristetylle kasarmialueelle vain kahden vartioidun portin, Kaupunginportin ja Leiriportin, kautta. Majoitustilat oli jaettu ratsuväkiprikaatin rykmenttien kesken siten, että Hämeen ratsurykmentti sai käyttöönsä kasarmialueen itäosan ja Uudenmaan rakuunarykmentti alueen länsiosan. Molemmilla rykmenteillä oli kaksi tallia, toinen alokkaiden ja toinen kauemmin palvelleiden hevosille. Konekiväärieskadroonien tallit sijaitsivat kuitenkin linnoituksessa.
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=