288 1930-luvulla kaksi laukkarataa, joista uudempi oli tarkoitettu vain kantahenkilökunnalle, ja samoin henkilökunnalle tarkoitettu kouluratsastusrata. Ratsuväkiprikaatin hevoset käytiin uittamassa Saimaan rannassa. Varsinainen uittopaikka sijaitsi Huhtiniemen ampumaradan pohjoispuolella, ja toinen yksittäisten hevosten uittamiseen tarkoitettu paikka sijaitsi esikunnan itäpuolella. Veden saastumisen estämiseksi kiellettiin hevosten uittaminen kasarmialueen rannassa kokonaan vuonna 1935. Lappeenrannan varuskunnan harjoitusalueissa tapahtuivat suurimmat muutokset ampumaratojen osalta. Ratsuväkiprikaati käytti aluksi varuskunnan väliaikaista ampumarataa. Kesäkuussa 1921 saatiin valmiiksi vakinainen ampumarata, jonka jälkeen vanhan radan käyttö kiellettiin. Ampumaratoja rakennettiin vähitellen lisää, ja vuonna 1934 oli Niitemaan mukaan saatu valmiiksi kuusi ampumarataa: pienoiskiväärien ampumarata maneesin itäpuolella, pienoiskivääritaisteluampuma-alue leirialueen lounaispäässä tien ja sähkölinjan välissä, pikakivääriampuma-alue Lavolan tienhaaran eteläpuolella, konekivääriampuma-alue Lavolan tienhaaran itäpuolella, Huhtiniemen ampumarata ja taisteluampumarata. Lisäksi oli käsikranaattien heittopaikka Lavolan tien länsipuolella, vanhan laukkaradan keskustassa. Vaikka alueita oli melko runsaasti, niin näillä alueilla ampumista säädeltiin kuitenkin monin, usein asutuksen läheisyydestä johtunein määräyksin. Kasarmialueen ja rakennusten kunnossapitoa vaikeutti koko sotia edeltävän kauden ajan rahan puute. Kasarmialueen teiden kiveämiseen tai edes tarvittavan soran ja hiekan ajamiseen ei tuntunut riittävän rahaa. Kasarmialueen mainitaankin olleen sateisena vuodenaikana paksun liejun peitossa. Miehistökasarmit olivat kylmiä. Käytetty halkomäärä, joka vielä oli halkovajojen puuttuessa kosteaa, ei riittänyt tupien kunnolliseen lämmittämiseen. Useinkaan ei päästy määrälämpötilaan 14 asteeseen. Lämmitys oli lisäksi kielletty toukokuun alusta syyskuun alkuun. Myös ratsuväkiprikaatin 25 upseeriasunnon ja 19 kapitulantti- eli aliupseeriasunnon valitettiin olevan kylmiä ja huonossa kunnossa. Vanhat puutallit olivat hoidon puutteessa rappeutuneet. Vuonna 1924 rakennettiin yhden vanhan puutallin tilalle tiilinen talli. Siihen jouduttiin kuitenkin jo kesällä 1924 tekemään korjauksia, sillä tallin muuraus talvella oli epäonnistunut. Ongelmaksi koettiin myös se, että varuskunnan varastoja ei voitu lämmittää ja näin niitä ei saatu pysymään kuivina. 1920-luvun lopussa rakennettiin uusi talli, jonka sai käyttöönsä Hämeen ratsurykmentin ensimmäinen
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=