289 eskadroona. 1930-luvun lopussa rakennettiin myös viestieskadroonalle ja aliupseerikoululle uusi talli. Uusissa talleissa käytävät oli tehty sementistä, johon oli sekoitettu karkeaa kivisepeliä. Myös syöttöruuhet olivat sementtiä ja potkupuomit rautaputkesta. Vuonna 1930 havaittiin vanhassa puumaneesissa erilaisia pullistumia ja vikoja, joiden katsottiin saattavan aiheuttaa katon sortumisen. Prikaatin komentaja kielsi rakennuksen käytön, ja alettiin suunnitella uutta maneesia. Rahapulan vuoksi sitä ei kuitenkaan saatu aikaan, ennen kuin, Niitemaan mukaan, prikaatin komentaja kävi itse vuonna 1934 Helsingissä ajamassa uuden maneesin rakentamista. Seuraava vuonna saatiin lopulta puolustusministeriön päätös sijoittaa Lappeenrannan kasarminhoitoalueelle rakennusmestari. Tämä merkitsi samalla uuden maneesin rakentamista. Se päätettiin nyt sijoittaa sairaalan ja kasarmialueen väliselle alueelle ja samalla korjata vanha sairaalarakennus. Korjaus ja uudisrakennus valmistuivat syksyllä 1935. Uusi maneesi oli tehty tiilestä, ja sen mainitaan, kuten 1800-luvun lopulla rakennetun vanhan puumaneesinkin, olleen aikanaan Pohjoismaiden suurin. Tiilimaneesi oli ulkoasultaan sangen vaatimaton, hallimainen rakennus. Suorakaiteenmuotoisen ja satulakattoisen rakennuksen ikkunat oli sijoitettu seinän yläosaan, aivan räystäslinjan alapuolelle. Ikkunalinja kiersi nauhana koko rakennuksen. Kun vanhassa maneesissa seinät olivat matalalinjaiset ja katto korkea, oli uudessa maneesissa päädytty matalaan kattorakenteeseen ja korkeisiin seiniin. Sisältä rakennus oli rapattu valkeaksi ja katon metalliset tukirakenteet oli jätetty näkyviin. Hieman seinälinjasta ulkonevia sisäparvekkeita tukivat rapatut pylväät. Kahden rykmentin käyttämä maneesi oli jaettu kahteen osastoon, länsi- ja itäpuoliskoon. Maneesissa oli kahden hallin ohella estevarastot päätyovien luona ja musiikkiparvekkeen alla. Musiikkiparvekkeen lisäksi oli rakennettu erilliset parvekkeet pohjoispuolelle upseereita ja heidän vieraitaan varten sekä eteläpuolelle kanta-aliupseereita ja heidän vieraitaan varten. Upseereille oli oma pukeutumishuone länsiosassa, kanta-aliupseereita varten itäpuolella. Puoliskoista länsi oli Uudenmaan rakuunarykmentin ja itä Hämeen ratsurykmentin käytössä kello 9–18.00. Näiden ajoista oli lisäksi lohkaistu pienemmät ajat aliupseerikoululle, viestieskadroonalle ja prikaatin esikunnalle. Kuuden jälkeen maneesi oli puolitoista tuntia upseerien käytössä ja tunnin aliupseereiden. Viikonloppuisin oli lisäksi erikoisvuoroja. Maneesin käyttöä valvoi maneesimestari jolla oli käytössään kaksi apulaista. Ratsuväkiprikaati käytti vielä 1920-luvulla leirikentän vanhoja, lähinnä kesäkäyttöön rakennettuja puurakennuksia. Niitemaan kirjaaman tiedon mukaan leirialueen “vanhassa leirikasinossa” toimi 1920-luvulla
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=