298 Esimerkiksi aliupseeriliiton täällä pidetyn vuosikokouksen johdosta vuonna 1960 julkaistussa Lappeenranta-teemanumerossa tuotiin esiin kaupungin pitkät perinteet varuskuntakaupunkina. Samassa teemanumerosta ilmenee toisaalta, että historian asema kaupungissa miellettiin kuitenkin uuden, dynaamisen ajan rinnalla toissijaiseksi. Linnoituksen valleja selittävässä kuvatekstissä luonnehdittiin linnoituksen merkitystä seuraavasti: “Lappeenrannan vanhat vallit ovat muistona kaupungin sotaisesta historiasta. Ne antavat kuitenkin maisemaan viehättävän vaikutuksen ja samalla kesäjuhlille sekä kesäteatterille viihtyisän paikan. Maiseman keskellä näemme Lappeenrannan symbolin – vesitornin.” Puolustusvoimien taholla historian oivaltaminen, antikvaarinen vaikutustekijä, juontaa toisaalta juurensa joukko-osastoissa jo pitkään harrastetusta niiden perinteiden vaalinnasta. Tätä tekijää voidaan pitää osana sotilaskoulutusta ja maanpuolustustyötä, yhteishengen luomista. Perinteiden vaalinta korostui vuonna 1957, kun Suomen joukko-osastoille annettiin historialliset nimet – esimerkiksi Kenttätykistörykmentti 3:lle Karjalan tykistörykmentti ja jääkäreille Uudenmaan rakuunapataljoona. Lisäksi joukko-osastoissa aloitettiin kiltatoiminta. Esimerkiksi vuonna 1965 perustettu Tykistörykmentin kilta sai muiden kilta- ja veteraaniyhteisöjen tapaan tärkeässä roolissa vuonna 1968 vietetyissä rykmentin 50-vuotisjuhlissa. Paraatin jälkeen veteraanit marssivat ryhmittyneinä niiden joukko-osastojen mukaan, joissa he olivat palvelleet. Juhlapuheessaan Kaakkois-Suomen sotilasläänin komentaja kenraalimajuri Matti Hannila piti sotaveteraanien ja tykistökiltalaisten läsnäoloa juhlassa osoituksena veteraanien kiintymyksestä joukko-osastoonsa. Kun joukko-osastoissa palvelleet reserviläiset ja kantahenkilökunta epäilemättä liittävät palveluaikansa muistoihin myös joukko-osaston fyysisen ympäristön, varuskunnan alueet ja rakennukset, voi hyvin ymmärtää, että Lappeenrannan varuskunta-alueiden säilyttämisellä on kaikupohjaa heidän keskuudessaan. Perinteiden vaalimaan pantiin myös sotien jälkeisen Lappeenrannan varuskunnan kolmas tärkeä sotilasyksikkö eli Päällystöopisto. Se sai vuonna 1956 vaalittavakseen Vöyrin koulun perinteet ja vuonna 1990 niihin liitettiin Uudenmaan rakuunoiden perinteet. Osana perinteiden vaalimista heräsi 1980-luvun puolivälissä myös ajatus Lappeenrannan varuskunnan historian kirjoittamisesta. Sitä valmisteleva toimikunta solmi syksyllä 1987 historian kirjoittamisesta sopimuksen. Hanketta perusteltiin varuskunnan suurella merkityksellä Lappeenrannan historiassa. Kaivattiin kaupungin historioita täydentävää, erilaista näkökulmaa edustavaa teosta, joka kattaisi koko kaupungin historian pituisen ajanjakson 1600-luvun lopusta nykypäiviin. Konkreettisesti varuskunta-alueen rakennusmuistomerkki- arvo otettiin huomioon nimenomaan tiesuunnitelmien yhteydessä. Vanhan kasarmialueen tulevaisuutta pohdittiin jo 1960-luvulla kaupungin tiesuunnitelmien yhteydessä. Puolustusministeriö vastusti lausunnoissaan vuosina 1961 ja 1964 varuskunta-alueen kautta kulkevaa tieyhteyttä. Edelleen vuonna 1978 kaupunki esitti tien rakentamista vuosien 1978–1990 runkosuunnitelmassa. Puolustusministeriö antoi jälleen kielteisen lausunnon tiesuunnitelmasta – pohjoisesta sisääntulotiestä kaupunkiin – ja pyysi lisäksi museovirastolta lausunnon kasarmialueen kulttuurihistoriallisesta arvosta. Museoviraston rakennushistorian osaston lausunnossa torjuttiin ehdottomasti sisääntulotien rakentaminen kasarmialueen läpi. “Alueella olevat rakennukset, harjoitusalueet ja puusto sekä niiden tarkoituksenmukainen sijainti harjulla järven rannassa muodostavat rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävän yhtenäisen kokonaisuuden, joka museoviraston käsityksen mukaan tulee ehdottomasti säilyttää koskemattomana.” Museovirasto antoi samaan aikaan myös Lappeenrannan kaupungille samansisältöisen lausunnon. Myöhemminkin, kun esimerkiksi aiottiin purkaa eräitä varastorakennuksia ja muun muassa laajentaa ruokalarakennusta, pyydettiin museovirastolta vuosina 1980 ja 1981 lausunnot suunnitelmista. Antikvaarinen vaikutustekijä on näkynyt myös kaupungin suhtautumisessa varuskunnan alueeseen. Uudenmaan rakuunapataljoonan siirron myötä oli jonkin aikaa esillä myös kasarmialueen siirto kaupungille. Sitä pidettiin kuitenkin ongelmallisena. Alue tosin sijaitsi kaupungin keskustassa, mutta kaupungilla ei sinänsä ollut varsinaista puutetta maista. Toisaalta eräs lappeenrantalainen valtuutettu totesi: “jos vanha varuskunta-alue jää kaupungin käsiin, se saattaa olla suurempi rasite kuin hyöty. Museovirasto valvoo tunnontarkasti ettei vanhojen kasarmien ulkonäköön puututa. Se rajoittaa ratkaisevasti järkevää toimintaa alueella.”
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=