301 Tykistökouluun jäi yli- ja alaikäisten valkoisten joukkojen kotiuttamisen jälkeen kesäkuun puolivälissä palvelukseen 513 miestä, 67 aliupseeria ja 6 upseeria. Kutsuntavaikeuksien vuoksi ei saatu uusia asevelvollisia. Miesten vähyys vaikeuttikin koulutusta sekä kaluston ja hevosten hoitoa. Tilanne parani vasta saksalaisten joukkojen saavuttua. Jääkäritykistöprikaati siirrettiin 8. heinäkuuta Lappeenrantaan ja liitettiin Tykistökouluun. Tämän jälkeen Tykistökoulun vahvuus nousi heinäkuun puolivälissä 1 326 mieheen, 92 aliupseeriin ja 38 upseeriin. Jääkäritykistöstä alettiin kuitenkin myös heti kotiuttaa yli- ja alaikäisiä sekä värvättyjä aliupseereita ja miehistöä. Heinäkuun loppuun mennessä oli Lappeenrantaan ja Perkjärvelle sijoitetussa Tykistökoulussa yhteensä enää vain 900 miestä, joista Lappeenrannassa vajaat 600. Tykistökouluun pyrittiin saamaan edelleen uusia asevelvollisia; heinäkuun aikana saatiin kuitenkin vain 238 miestä, joiden määrä ei korvannut kotiutettuja. Suunniteltujen uusien joukko-osastojen – kenttätykistörykmentin, vuoristopatteriston ja raskaan tykistöpatterin – perustamiseen olisi tarvittu yli 2 000 miestä. Joukkoosastojen perustaminen viivästyikin miehistöpulan vuoksi. Samaan suuntaan vaikutti myös hevospula. Tykistökoulua johtivat Lappeenrannan alkuaikoina pitkälti ruotsalaiset vapaaehtoiset. Toukokuussa 1918 kenttätykistössä palveli Paulaharjun mukaan yhteensä 24 ruotsalaista upseeria ja 73 aliupseeria. Toukokuun loppupuolella tykistökoulun henkilöstöä alkoi kuitenkin muuttaa vahvistuva saksalaissuuntaus. Mannerheimin eron jälkeen saksalaisten upseerien vaikutus kasvoi armeijan organisaatiossa. Tykistökoulun johtajalle everstiluutnantti Hamiltonille ilmoitettiin kesäkuun alussa, että ruotsalaisten vapaaehtoisten sopimuksia ei enää uudistettaisi heinäkuun lopun jälkeen ja siihen saakka he voisivat saada lomaa täysin palkkaeduin. Ruotsalaisille järjestettiin laivakuljetus jo 13.6.1918, ja lähes kaikki upseerit, mukaan luettuna everstiluutnantti Hamilton, jättivät tykistökoulun. Lappeenrantaan jäi ruotsalaisista upseereista enää kapteeni G. Ek ja suomalainen jääkäriluutnantti Veikko Kyander. “Ruotsalainen kausi” Lappeenrannan tykistökoulussa ja varuskunnan johdossa jäi siten lyhyeksi. Hiukan pitempi – ja etenkin suomalaisen tykistön perustamishistorian kannalta myös merkittävämpi – oli “saksalainen kausi” Lappeenrannassa. Everstiluutnantti Hamiltonin ohella kenttätykistöä johtaneen tykistön tarkastajan, eversti V.P. Nenosen viran lakkauttamisen jälkeen saksalaiset upseerit alkoivat järjestää Suomen tykistön rauhanaikaista organisaatiota. Tykistöjoukkojen organisoimisen oli jo aiemmin saanut tehtäväkseen Itämeren divisioonan tykistökomentaja majuri Hans Butz. Ruotsalaisten upseerien poistuttua maasta Butz lähetti välittömästi sotaministerille kasarmivarauspyynnön
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=