302 saksalaisia opetuspattereita varten. Opetuspatterien tuli saapua Lappeenrantaan 20.6. ja 17.7.1918 välisenä aikana. Majoitustilojen varmistamiseksi Butz edellytti, että Karjalan ratsujääkärirykmentti tuli siirtää Lappeenrannasta muualle Kesäkuussa Lappeenrannassa jatkettiin, nyt Butzin johdolla, jo aiemmin määrätyn itäarmeijan tykistön patteriston muodostamista. 12.7.1918 annettiin Suomen tykistökoulun nimen saaneen osaston ensimmäinen päiväkäsky ja nimitettiin koulun päälliköksi jääkärieverstiluutnantti Lauri Malmberg. Karjalan ratsujääkärirykmentin muutettua Kuopioon ja kasarmien kunnostustöiden valmistuttua kesä- ja heinäkuun vaihteessa saapuivat kaupunkiin saksalaiset patteristot. Joukkoihin kuuluivat Rauanheimon mukaan toisen baijerilaisen vuoristotykistöpatteriston 7. ja 12. patterit päällikköinään kapteeni Beschke ja yliluutnantti von Zwehl, kahdeksannen preussilaisen kenttätykistörykmentin 6. kenttähaupitsipatteri päällikkönään kapteeni Köhler ja neljännentoista reservin raskastykistörykmentin 1. patteri päällikkönään luutnantti Hausbrandt. Reservin raskastykistörykmentin patteri vaihdettiin jo elokuussa 1918 yliluutnantti Moldenhauerin komentamaan toisen kaartin raskastykistörykmentin 4. patteriin. Saksalaisten joukkojen kokonaisvahvuus Lappeenrannassa oli heinäkuun lopussa 45 upseeria, joista neljä oli lääkäreitä, sekä 1 111 aliupseeria ja miestä. Butz pyysi lisäksi lähettämään Saksasta vanhempia tykistöupseereita johtamaan perustettavien tykistöjoukkojen järjestelyjä ja koulutusta. Syyskuussa Suomeen ja Lappeenrantaan saapuivatkin majurit Laporte ja Schilling. Laporte otti Butzilta 16.9. vastaan koulutustoiminnan ylijohdon, Schilling toimi Laporten apulaisena ja nimitettiin myöhemmin suomalaisen vuoritykistön tarkastajiksi. Majurit Butz ja Wülfert erosivat järjestelyn yhteydessä tykistökoulusta. Rauanheimon mukaan tarkoituksena oli, että siinä tapauksessa että kokeneita suomalaisia upseereita ei olisi ollut käytössä, pystyisivät saksalaiset tykistöupseerit tarvittaessa ottamaan komentoonsa perustettavat kenttätykistörykmentit 2 ja 3. Rauanheimon mukaan tykistökoulun välitön johto muuttui suomalaiseksi everstiluutnantti Lauri Malmbergin tullessa koulun johtajaksi 12.7. Samalla koulun nimi muuttui Suomen tykistökouluksi. Malmbergin ja Butzin välisiä käskyvaltasuhteita kuvattiin Rauanheimon mukaan saksalaisella taholla niin, että Malmberg oli koulun suomalainen esiupseeri ja ylin johto ja tarkastusoikeus oli edelleen majuri Butzilla. Tilanne olisi voinut luoda edellytykset ristiriitojen syntyyn suomalaisten ja saksalaisten upseerien välille; aiheita tähän oli muun muassa näkemysten erossa sotasaaliskaluston käyttömahdollisuudessa, kaluston hankinnassa, ampumamenetelmissä, organisaatiomuodostuksessa ja koulutuskysymyksissä. Rauanheimon mukaan minkäänlaisia ristiriitoja ei kuitenkaan syntynyt tykistön piirissä – tähän hän näkee olleen syynä sen, että sekä majuri Butzilla että jääkärieverstiluutnantti Malmbergillä oli samassa Saksan armeijassa palvelleena pitkälti samansuuntaiset näkemykset ajankohtaisista asioista. Ensin ruotsalaisten ja sitten saksalaisten upseereiden voimakas vaikutus tykistöjoukkojen perustamisvaiheessa johtui paljolti siitä, että Suomessa ei autonomian ajan sotaväessä ollut tykistöjoukkoja; maassa ei siten tunnettu mittavasti aselajin erikoisominaisuuksia. Venäjällä tykistössä palvelleita suomalaisia taas karsastettiin eikä, myöskään jääkäritykistössä ollut kuin noin 20 tykistökoulutuksen saanutta upseeria. Tykistöupseerien huutavaa puutetta poistettiin Lappeenrannan upseerikokelaskursseilla. Yleisesikunta julkaisi 23.6.1918 sanomalehdissä ilmoituksen, jossa se ilmoitti Lappeenrantaan perustettavan tykistökoulun tykistöupseerikokelaiden valmistamista varten. Kouluun pyrkijöitä kehotettiin lähettämään hakemuksensa ennen heinäkuun 5:ttä; noin 8 viikon kurssi alkaisi 12.7. Kurssille hyväksyttiin 164 hakijaa, joista osa sijoitettiin Perkjärvelle. Lokakuun lopussa aloitettiin jo toinen kurssi. Upseerikokelaskurssi toimi aluksi yhtenäisenä osastona kapteeni Jarl Fr. Lundqvistin johdossa. Myöhemmin se jakaantui kolmeen osastoon, jotka toimivat Lundqvistin ohella kapteenien A. Snellmanin ja Väinö Valveen johdolla. Luentoja ja harjoituksia pitivät sekä suomalaiset että saksalaiset upseerit. Varsinaisessa tykistökoulutuksessa saksalaiset upseerit toimivat opettajina ja johtajina, usein tulkin välityksellä. Lappeenrannassa 15. heinäkuuta 1918 alkanutta tykistön upseerikokelaskurssia nimitettiin Aosastoksi, kun taas Perkjärvellä toiminut kurssi oli nimeltään B-osasto. Lappeenrannassa oli kurssilla 135 miestä ja Perkjärvellä vain 24 kokelasta. C- ja D-osastot kouluttivat miehistöä. Edellisessä koulutettiin tykkimiehiä ja jälkimmäisessä opetettiin hevosten hoitoa ja ratsastusta.
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=