306 Kurssilaiset käyttivät vielä kesällä 1918 osin siviilivaatteita. Tykistökoulun oppilaille saatiin kuitenkin hankittua ruskeat puuvillakankaiset kesäasusteet sekä saappaat ja kengät. Syksyllä jaettiin päällystakit ja otettiin käyttöön yhtenäinen arvomerkkijärjestelmä. Sitä ennen käytettiin saksalaisia olkaimia ja tähtiä. Lomilla kurssilaiset käyttivät omia vaatteitaan. Koulun kuri oli tiukka ja opetuksessa jouduttiin kokelaiden erilaisen peruskoulutuksen vuoksi lähtemään, etenkin kurssin lyhyeen aikaan nähden, melko yleiseltä tasolta. Alussa etenkin saksalaisten jääkärien ja aliupseerien pitämä ratsastuskoulutus otti voimille. Paulaharjun mukaan kurssin alussa oli esimerkiksi osaston B päiväpalveluohjelma kurssin alussa 19.7.1918 seuraavanlainen. 5.30 Herätys 7.00 Järjestäytyminen 7.00–11.00 Kasarmin kuntoonlaitto 13.00 Oppitunti 14.00 Äkseeraus 15.00–16.00 Uinti ja voimistelu 19.00 Päiväkäsky Saksalaiset upseerit kantoivat päävastuun tykistökoulutuksesta toisen kurssin alkupuolelle saakka. Tämän jälkeen opettajat jouduttiin saksalaisten poistumisen vuoksi kokoamaan suomalaisista upseereista. Paulaharjun mukaan alkuperäistä ohjelmaa pystyttiin lyhyen ylimenokauden jälkeen noudattamaan melko hyvin. Toivasen mukaan saksalaiset pyrkivät pitämään selvän eron saksalaisen ja suomalaisen sotaväen välillä. Tämä ilmeni muun muassa päiväkäskyssä ilmoitetussa sotilasarvojen vastaavuudessa. Niissä esimerkiksi saksalainen kapteeni vastasi suomalaista majuria. Lisäksi rajoitettiin eri kansallisuuksien tykkimiesten kanssakäymistä. Kurssien huoltaminen tuotti suuria vaikeuksia vaikean elintarviketilanteen vuoksi. Rauanheimon kuvauksen mukaan tyypillisiä ruokia olivat liemiruoat. Niistä mieleenpainuvimpia oli tanskalaisista kuivatuista juureksista tehty tummanruskea liemi, jossa joskus oli mukana naudanlihaa; useimmin kuitenkin liha oli savustettua hevosenlihaa, sillä hevosia piti lopettaa runsaasti niiden heikon kunnon vuoksi. Päivittäin tarjottiin yhtenä ateriana kaura- tai ruispuuro maitolasin kera. Leipä oli hätäleipää eli näkkileipää, johon oli Rauanheimon arvelun mukaan sekoitettu jäkälää tai selluloosaa – taittopinta oli nimittäin kirkkaan lasimainen. Juomana saatiin aamulla ja illalla teetä.
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=