311 nimitettiin Uudenmaan rakuunarykmentin kantaeskadroonan päällikkö ratsumestari E.V. Lönnroth ja koulun koulutusosaston päälliköksi Hämeen ratsurykmentin kantaeskadroonan päällikkö C.H. Cleveland. Lisäksi remonttikouluun tuli kaksi luutnanttia ja 26 aliupseeria. Koulu tuli toimimaan ratsuväkiprikaatin esikunnan alaisena ja sen sijoituspaikka oli vielä aluksi Lappeenranta. Kasarmialueella koululla oli käytössään yhden kasarmirakennuksen yläkerta ja kaksi tallia. Koulun laidunmaat olivat aluksi kantaeskadroonan tavoin Suurmerijoella. Vuosien 1930 ja 1931 kesiksi vuokrattiin Lappeenrannan kaupungilta Korkea-ahon kylästä laitumia. Ilmeisestikin laidunmaiden puutteen vuoksi remonttikoulu siirrettiin syksyllä 1933 Ypäjälle. Siellä koulu toimi Porin rykmentin yhteydessä, mutta kuitenkin ratsuväkiprikaatin yksikkönä. Ratsuväkiprikaatin henkilöstön määrää supistettiin 1920-luvulla siten, että rykmenttien kantahenkilökuntien määrävahvuudet putosivat reilusti alle 100 henkilön. 1930-luvulla taas koulutusta pyrittiin tehostamaan ja samalla kantahenkilökunnan määrä nousi jälleen. Vuoden 1930 organisaatiouudistusten jälkeen ratsuväkiprikaati toimi Viipurin armeijakunnan komentajan H. Öhquistin alaisuudessa. Prikaatiin kuului esikunnan, Uudenmaan rakuunapataljoonan ja Hämeen ratsurykmentin lisäksi Viestieskadroona ja Ratsuväen aliupseerikoulu. Näiden Lappeenrannassa toimivien yksiköiden lisäksi prikaatiin kuului vielä Ypäjän ratsukoulu. Vuonna 1933 prikaatiin liitettiin edelleen Mikkelissä toimiva Kenttätykistörykmentti 3:n patteri, josta muodostettiin Ratsastava patteri. Kapteenin komentaman patterin vahvuus oli kolme nuorempaa upseeria, 12 aliupseeria ja 165 varusmiestä. Puolustusvoimien uudelleenjärjestelyjen yhteydessä lakkautettiin Viipurissa ollut Raskas kenttätykistörykmentti. Sen kantahenkilökunnasta siirrettiin joitakin henkilöitä myös Ratsuväkiprikaatiin. Toivasen mukaan puolustusvoimien siirtyminen uuteen aluejärjestelmään merkitsi suurta muutosta ratsuväkiprikaatin asevelvollisten suhteen. Uudessa järjestelmässä miehet tulivat pääosin harvaan asutuilta ja köyhiltä seuduilta, ja tulokkaiden koulutus oli heikompi kuin aiempien alokkaiden. Vuonna 1936 ratsuväkiprikaatille alistettiin edelleen Terijoen Polkupyöräpataljoona 1 ja Erillinen pioneerikomppania. Polkupyöräpataljoona, jonka nimi muutettiin vielä vuonna 1936 Jääkäripataljoona 1:ksi, jäi varuskuntaansa Terijoelle. Samoin jäi Hämeenlinnaan prikaatiin vuonna 1937 liitetty Erillinen panssarikomppania. Lappeenrantaan taas perustettiin samana vuonna alkuvuodesta Panssariosasto, joka toimi aliupseerikoulun yhteydessä, sekä ratsuväkiprikaatin komentajan alaisuudessa ja Uudenmaan rakuunarykmentin huoltojärjestelmässä toiminut Erillinen panssarieskadroona. Palveluaika ratsuväkiprikaatissa oli aluksi 15 kuukautta miehistöllä ja 18 kuukautta upseereiksi ja aliupseereiksi koulutettavilla miehillä. Palveluaika oli kolme kuukautta pitempi kuin jalkaväessä, sillä ratsuväki laskettiin kuuluvaksi erikoisaselajien joukkoon. Vuoden 1932 asevelvollisuuslaissa lyhennettiin miehistön palvelusaika 350 vuorokauteen ja päällystön 440 vuorokauteen. Ratsuväkiprikaatin komentajina toimivat
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=