310 erimielisyyttä. Rakennusten jaosta päästiin sopimukseen vasta Hämeen ratsurykmentin komentajan ponnekkaiden valitusten jälkeen. Uudenmaan rakuunarykmentin siirtoa Helsingistä oli valmisteltu tutustumismatkoilla Lappeenrantaan jo vuoden 1920 puolella ja rykmentin komentaja eversti Oskar Vilkama kävi itse Lappeenrannassa 3.1.1921. Tammikuun kahdeksantena rykmentti oli lopulta valmis siirtoon. Helsingin Kampissa rykmentti järjestäytyi aamulla maneesiin lähtötarkastukseen. Pääkatselmus pidettiin Lappeenrannan maneesissa saman kuun 20. päivänä. Uudenmaan rakuunarykmentin vahvuus oli helmikuun alussa 777 miestä, 530 ratsuhevosta ja 50 kuormahevosta. Ensimmäiset asevelvolliset kotiutettiin ja alokkaat otettiin tilalle Lappeenrannassa huhtikuussa 1921. Hämeen ratsurykmentti siirtyi Hämeenlinnasta Lappeenrantaan 28.8. – 31.8.1921. Muutto tapahtui rykmentin komentajan everstiluutnantti V.G.B. von Hohenthalin johdolla. Lappeenrannassa rykmenttiin liitettiin kaupungissa jo pitkään sijoitettuna olleet lakkautetusta Karjalan ratsujääkärirykmentistä muodostetut Hämeen ratsurykmentin kolmas ja neljäs eskadroona. Tilanteesta ratsuväkiprikaatin varuskunta-alueella kauden alussa saa käsityksen sotaväen päällikön Karl Wilkaman syksyllä 1921 suorittaman tarkastuksen jälkeen julkaisemasta päiväkäskystä. Pohjanpään lainaamassa päiväkäskyssä mainittiin eskadroonien pienuudesta, joka johtui hevosten vähyydestä. Eskadroonaa kohti oli vain 50–60 ratsastajaa. Hevoset olivat ylipäätään liian laihoja ja rasittuneita, joskin tarkastuksessa hyvin puhdistettuja. Kasarmit ja tallit olivat kenraalimajuri Wilkaman mielestä hyvässä järjestyksessä. Helmikuussa 1921 vahvistettujen uusien määrävahvuusmääräysten mukaan Lappeenrantaan sijoitettuihin ratsuväkirykmentteihin tuli muodostaa ns. kantaeskadroona. Niitemaan mukaan tämä oli uutuus verrattuna rykmenttien aikaisempaan ryhmitykseen. Kantaeskadroonien tarkoituksena oli huolehtia ratsujen kouluttamisesta. Kantaeskadroonien perustaminen käynnistyi Lappeenrannassa syksyllä 1921. Ensin perustettiin syyskuun lopussa Hämeen ratsurykmenttiin majuri Robert Gustavsonin komentama kantaeskadroona. Lokakuun puolella nimitettiin Uudenmaan rakuunarykmentin kantaeskadroonan päälliköksi lakkautetun Karjalan ratsujääkärin asioita hoitanut ja sittemmin esikunnassa intendenttinä toiminut majuri Otto Appelgren. Kantaeskadroonien lopullinen muodostaminen kesti kuitenkin vielä pitkään, aina vuoteen 1923 saakka. Ratsuväen aliupseerikoulun perustaminen käynnistyi tammikuussa 1921. Ensin koululle määrättiin taloudenhoitaja, ja helmikuun puolivälissä ratsuväkiprikaatin komentaja määräsi koulun johtajaksi ratsumestari Ilmari Relanderin. Koulutusupseeriksi nimitettiin 17.2. luutnantti Zachris Helsingius Uudenmaan rakuunarykmentistä ja 13.10. luutnantti Emil Lönnroth. Niitemaa arvelee varojen puutteen viivästyttäneen koulun käynnistymistä; koulu siirrettiin vasta toukokuussa huollollisesti Uudenmaan rakuunarykmentin yhteyteen, ja ensimmäiset miehet ilmoittautuivat kouluun vasta 1.6. 1921. Koulun opetus jakaantui kahteen kurssiin. Kesäkuun alussa alkanut kurssi oli ns. B-kurssi. Se kesti neljä kuukautta ja oli tarkoitettu asevelvollisille. Toista, 11 kuukauden kurssia, kutsuttiin A-kurssiksi. Se oli tarkoitettu kapitulanteiksi aikoville. Sille otettiin jo kesäkuussa koeoppilaita, jotka määrättiin heinäkuussa vakinaisiksi oppilaiksi. 10.3. 1929 alkaen ratsuväen kanta-aliupseerien peruskoulutus tapahtui Taistelukoulun kanta-aliupseeriosastolla, 4. joukkueessa. Sen kurssin kävivät myös polkupyöräpataljoonien aliupseerit. Ratsuväkiprikaatin perustamisen yhteydessä vuonna 1921 muodostettiin aiempien kolmen ratsuväkirykmentin soittokunnista yksi yhteinen, prikaatin esikuntaan liitetty soittokunta. Soittokunnan johdossa toimi musiikkiupseeri ja siihen kuului 20 aliupseeria, 12 miestä ja 9 soittooppilasta. Musiikkiupseerina eli kapellimestarina toimi vuoteen 1937 saakka aiempi Hämeen ratsurykmentin kapellimestari, musiikkiluutnantti August Huttunen. Hänen jälkeensä kapellimestariksi tuli musiikkikapteeni Juho Leskinen. Ratsuväkirykmenttien organisaatio muuttui jonkin verran kun vuonna 1926 muodostettiin erillinen alokaseskadroona. Tämä tehtiin niin, että prikaatin komentaja määräsi kummankin rykmentin neljännen eskadroonan asevelvolliset siirtymään muihin eskadrooniin ja 8.6. palvelukseen astuneet alokkaat siirrettiin neljänteen eskadroonaan. Muutos johtui siitä, että vuoden 1922 asevelvollisuuslain voimaantulon jälkeen alokkaita otettiin vuodesta 1923 lähtien vain neljä kertaa vuodessa. Aiemmin alokkaita oli viisi erää vuodessa. Toinen, suurempi muutos tapahtui, kun vuonna 1929 lakkautettiin hevoskoulutuksesta huolehtivat kantaeskadroonat. Niiden tilalle perustettiin remonttikoulu. Sen perustamistöitä johtamaan
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=