309 14.2 Ratsuväkiprikaati 14.2.1 Prikaatin perustaminen Lappeenrantaan Tykistövaruskunnasta siirryttiin Lappeenrannassa jälleen varuskuntakaupunkia jo ennen itsenäistymistä leimanneen ratsuväen kauteen. Suomen ratsuväkirykmentit oli itsenäistymisen jälkeen jaettu tasan divisioonien kesken; siis kullakin kolmella divisioonalla oli oma ratsuväkirykmenttinsä. Jako ei kuitenkaan ollut toimiva ratsuhevosten vähyyden, yhteistoiminnan hankaluuden ja koulutusongelmien vuoksi. Ratsuväen uudelleenjärjestelyssä entisestä autonomian kauden Suomen rakuunarykmentin ja suomenmaalaisen rakuunarykmentin sijoituspaikasta Lappeenrannasta tuli aiempien Helsinkiin, Hämeenlinnaan ja Viipuriin sijoitettujen ratsuväkijoukko-osastojen uusi sijoituspaikka. Lappeenrannassa näistä divisioonien rykmentteinä toimineista osastoista muodostettiin ratsuväkiprikaati. Se taas koostui vanhat nimensä säilyttäneistä Uudenmaan rakuunarykmentistä ja Hämeen ratsurykmentistä, joita oli lisäksi vahvistettu Karjalan ratsujääkäreillä. Ratsuväkirykmentit rinnastettiin Niitemaan mukaan uudessa organisaatiossa jalkaväkipataljooniin ja eskadroonat jalkaväkikomppanioihin. Ratsuväkiprikaatia johti esikunta, johon kuului kenraalimajurin arvoinen prikaatin komentaja ja esikuntapäällikkö. Esikunta oli jaettu kolmeen toimistoon. Toimistoissa työskenteli 9 upseeria sekä 51 aliupseeria ja miestä. Prikaatin kahdella ratsuväkirykmentillä oli lisäksi omat 38 henkilön esikuntansa everstin arvoisien rykmentinkomentajien apuna. Ratsuväkiprikaatin rykmenteissä oli kummassakin neljä ratsastavaa eskadroonaa, konekiväärieskadroona ja kantaeskadroona. Määrävahvuus oli 1 635 henkilöä. Hevosia taas oli 1 551 kappaletta, joista 1 478 ratsu- ja 73 ajohevosta. Lappeenrantaan perustettiin myös ratsuväen aliupseerikoulu. Sen johtajana tuli olla majuri, muina koulun upseereina taloudenhoitaja ja koulutusupseeri. Aliupseereita oli seitsemän: ratsuvääpeli, rehumestari, varusmestari ja neljä koulutusaliupseeria. Muuta henkilökuntaa oli kuusi henkeä. Ennen Lappeenrannan kautta ei ratsuväellä ollut omaa kiinteää ja määrävahvuista aliupseerikoulua. Kun Viipurissa varuskuntaansa pitänyt Karjalan ratsujääkärirykmentti lakkautettiin eikä se siis enää toiminut joukko-osastona, rykmentin viimeiselle vakinaiselle komentajalle kävi kuitenkin paremmin. Ratsuväkiprikaatin perustamiseksi jo syksystä 1920 työskennellyt ja ahkerasti matkoja Helsinkiin ja Lappeenrantaan tehnyt eversti (vuodesta 1922 kenraalimajuri) Georg Londén nimittäin nimitettiin uuden ratsuväkiprikaatin komentajaksi. Virkaa hoidettiin jo marraskuusta lähtien. Londénin prikaatin esikuntapäälliköksi nimitettiin majuri Evert Lagerspetz. Esikunta aloitti toimintansa Lappeenrannassa tammikuun alussa 1921. Esikuntatehtäviä hoitamaan määrättiin alkuvaiheessa Uudenmaan rakuunarykmentistä luutnantti Gustaf Ehrnrooth ja Hämeen ratsurykmentistä ratsumestari Ilmari Relander. Esikuntaan kuului myös Karjalan ratsujääkärirykmentin vt. komentaja majuri (vuodesta 1924 everstiluutnantti) Otto Appelgren, joka hoiti lakkautetun rykmentin asioita. Lappeenrantaan itsenäistymisen kauden alussa sijoitettujen tykistön joukko-osastojen leirialueena toimi Perkjärvi. Oleskelu Perkjärvellä katsottiin niin säännölliseksi, että Lappeenranta ja Perkjärvi oli yhdistetty yhdeksi varuskunnaksi. Tämän päällikkönä toimi toisen divisioonan komentaja ja komendanttina everstiluutnantti Otto Palmroth. Järjestely oli kuitenkin voimassa vain niin kauan kuin Lappeenranta toimi lähinnä tykistövaruskuntana. Ratsuväkiprikaatin sijoittamisen myötä Lappeenrannan ja Perkjärven hallinnollinen yhteys katkaistiin. Varuskunnan päällikkönä tuli toimimaan aina ratsuväkiprikaatin komentaja oman toimensa ohella. 15.6.1921 molempien alueiden yhteinen komendantin virasto muutettiin Lappeenrannan komendantin virastoksi. Komendantiksi nimitettiin aluksi ratsumestari Ilmari Relander ja vuodesta 1925 lähtien prikaatin yleisesikuntaupseeri B. Stackelberg. Kasarmialueelle ratsuväen joukoista ensimmäisinä, vuoden 1921 alussa, saapuivat Karjalan ratsujääkärirykmentin Hämeen ratsurykmenttiin liitettävät osastot ratsumestari Wikbergin johdolla. Joukot asettuivat niille määrättyihin tiloihin ja ottivat vastaan kenttätykistörykmentti 3:lta kasarmirakennukset, erilaiset varastot ja kaluston. Pian Lappeenrantaan saapui myös Uudenmaan rakuunarykmentti, joka asettui sille määrättyihin rakennuksiin. Hämeen ratsurykmentin saapuessa muita joukkoja myöhemmin kaupunkiin syntyi rykmentille kuuluvista rakennuksista jonkin verran
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=